sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Unelmien sormus saapui (taas)

Unelmieni vihkisormuksen hankkiminen on osoittautunut tässä matkan varrella harvinaisen kimurantiksi touhuksi.

Sormukseni saapui minulle jo kerran ja nyt taas uudelleen, katsokaas, kun lähetin sen korjattavaksi... :D Kerron tarinan tässä nyt pitkän kaavan mukaan... Koittakaa kestää!

Minulle The Sormus on ollut häähumussa Se Tärkein hankinta. Kun muut morsiamet innostuvat hääpuvuista tai vaikkapa "päivän prinsessana" olemisesta, minulle tärkeintä on ollut saada Joku Ihana Sormus, jota saan käyttää lopunikääni meidän rakkautemme merkkinä.

Rakastan koruja ja siksi myös blogini nimi on Bling-bling-morsian. Tarkoituksena on saada ihana bling-bling sormeeni, sillä tällaiset hankinnat eivät ole jokapäiväisiä, vaan ainutkertaisia. Myös sulho tietää, miten tärkeä sormus on minulle, joten siitä ei ole tingitty hääsuunnitelmissa. Sain juuri sen, minkä halusin.


Tältä näyttää korjattu vihki- ja kihlasormusyhdistelmäni.
Molemmat sormukset ovat Kohinoorin Natalie-sarjaa.

Iskin heti silmäni Kohinoorin Natalie-sormukseen, joten en ole hetkeäkään harkinnut vihkisormukseksi mitään muuta mallia. Halusin kyllä katsella tarjontaa, mutta Nataliella ei ollut aidosti kilpailijaa. Pidin siitä, miten sormuksessa on matala istutus, kun yleensä solitääreissä on istutuksena korkea törrö. Sellainen ei ole käytännöllinen, eikä omissa silmissäni kaunis.

Kihlasormus hankittiin tieten tahtoen niin, että se sopisi juuri Natalie-sormuksen rinnalle. Siksi päädyin valitsemaan saman Natalie-sarjan rivisormuksen. Se olikin hyvä päätös, sillä rakastan kihlasormustani. Vieläkin pysähdyn ihailemaan, miten kaunis se on <3 Se on päivieni piristys.

No niin. Sitten tilasimme yksikivisen Natalien vihkisormukseksi. Ehdin jo hehkuttaa vihkisormusta oikein huolella tänne blogiinkin. Kun otin blogia varten kuvia, ihmettelin vähän, että jokin ei toimi, kun laitan kihlan ja vihkin rinnakkain. Jouduin erikseen asettelemaan sormukset sormeeni rinnakkain kuvia varten. Tajusin, että vihkin istutus eli kastikka osuu kihlan reunaan jättäen sormusten väliin raon. Jaa, joku voisi sanoa, että pikkujuttu, mutta juuri tämän halusin välttää, kun valitsin sormukset samasta sarjasta. (tämä on tärkeää myös siksi, että ajan kanssa sormukset kuluttavat toisiaan, ja jos kihla osuu kastikkaan, se voi kulua niin, että timantti tipahtaa pois paikoiltaan) Natalie-sormuksia markkinoidaan juuri niin, että ne sopivat rungoltaan saumattomasti toistensa kaveriksi. No eivätpä sopineetkaan.

Otti aivoon, mutta ajattelin ensin, että mitäs tuosta. Kunnes parin päivän päästä harmitti vielä enemmän. Lähetinpä sitten kitkerää palautetta Kohinoorille (Kultakeskus). Sormus on kuitenkin suuri rahallinen satsaus ja on kurja katsella vihkisormusta harmissaan lopun elämäänsä. Tarkoitus kun on aivan päinvastainen.

Kohinoor toimi loistavasti. Sieltä soitettiin minulle heti seuraavana päivänä ja luvattiin korjata sormus. Veimme sekä kihlan että vihkin Hämeenlinnaan, jossa vihki korjattiin kihlan rinnalle sopivaksi. Kihlakin rodinoitiin uudelleen ihan vain kaupan päälle, koska se oli jo kulunut käytössä. Korjattuun vihkiin tehtiin uusi kaiverrus, ja mukaani annettiin jalokiven ja kullan kiillotusainetta :) Palvelu oli mahtavaa, nopeaa ja ystävällistä, kiitos siitä Kultakeskukselle!

Nyt olen ollut hiukan hämilläni siitä, mitä ajatella sormuksesta. Korjauksen jälkeen timantin istutus on todella korkea, kun alun perin ihastuin sormuksessa juuri siihen kauniiseen ja käytännölliseen matalaan istutukseen. Minun on pitänyt vähän nieleskellä ja totutella ajatukseen, että sormus ei lopulta olekaan ihan sellainen kuin toivoin.


Ylhäältä päin katsottuna sormus näyttää melko samalta kuin ennen,
vaikka kyllä sen erottaa, että timantti on entistä kauempana rungosta.


Harmi, etten ottanut kuvaa matalan istutuksen profiilista.
Ero on meinaa huima. Tästä kuvasta näkee hyvin,
miten korkealla istutus nyt törröttää. Matalassa istutuksessa timantti on
todella lähellä runkoa toisin kuin tässä korkeassa törröistutuksessa.

Koska Natalie-rivari (kihlani) kivillä 10 x 0,03 on itse asiassa melko korkea, jouduttiin vihkisormuksen timantin istutuksesta tekemään todella korkea, ettei sen reuna iskisi kihlaa vasten.

Kuulemma 0,03-kivisen rivarin rinnalle kuuluisi 0,4 karaatin solitääri ja siksi istutus tökkäsi vastaan, koska minulla on "vain" 0,34 karaatin solitääri. Oman solitäärivalintani rinnalle olisi kuulunut 0,02-kivinen rivari. Tällöin niiden rungot olisivat sopineet toisilleen.

Käytännössä ostimme siis jo kuukausia sitten "vääränlaisen" kihlan tulevaa vihkisormusta ajatellen, vaikka kyseessä oli saman sarjan sormukset, joiden mainostettiin sopivan yhteen. Olin käynyt monessa kaupassa katsomassa sormuksia eikä yhdessäkään myyjä ollut osannut neuvoa, että rungot olisivat erilaiset riippuen kivikoosta. Luulin, että sormuksen istutus on aina samanlainen ja kivikoko vain vaihtelee.

Solitääriksi myydään pääasiassa 0,3-karaattista, joten mistä ihmeestä minun olisi pitänyt keksiä, että minun on ehdottomasti hankittava rinnalle vieläkin suurempi, 0,4 karaatin timantti?? Ja miten olisin voinut tajuta, että 0,4 karaatin sormuksessa istutus on korkeampi kuin 0,3-kivisessä? Luulin, että sormukset ovat samanlaiset! Niillähän on sama nimikin!

Huoh. Sormuksen kauneus oli mielestäni juuri siinä matalassa istutuksessa. Harmittaa, koska tuollaisia korkeita törröjä voi ostaa mistä kultakaupasta tahansa. Sellainen tarttuu helpommin joka paikkaan, hanskoihin, hiuksiin... onnistuin äsken sitä sovittaessani jopa tökkäämään pikkurillini siihen, eikä tämä ole nyt liiottelua :D

Tässä sormus näyttää ihan nätiltä :)

Tästä kuvasta näkee taas hyvin, miten törrö profiili sormuksessa on.
En tykkää :(  Törröjä solitäärejä on kultakaupat täynnä,
mutta matalaprofiilista onkin jo vaikeampi löytää. Luulin, että kädessäni
komeilisi ihana matala solitääri, mutta ei... Sain ikioman törrön.
Opettelen nyt tykkäämään törröstäni.

Kohinoor ei siis ole tehnyt mitään väärin, on vain kyse omasta maustani. Enemmänkin syy on kultakaupan myyjissä, joiden olisi pitänyt osata ohjeistaa, mitä oikeasti olen ostamassa.

Niin paljon pistin aikaa ja vaivaa sormuksen valitsemiseen, että tämä on kyllä jo surkuhupaisaa! Matala istutus oli juuri se juju, miksi ylipäätään halusin solitäärin. Ostos ei todellakaan ole hintansa arvoinen, jos päällimmäiseksi tunteeksi jää pettymys. Olisi kiva olla innoissaan, että saa sormeensa hääpäivänä jotain upeaa.

Noh, olen mallaillut sormusta tässä pitkin päivää ja onneksi alan jo unohtaa, miltä matala profiili käytännössä näytti ja alan tottua tähän korkeaan. Sormus on joka tapauksessa kaunis, vaikkei se nyt millilleen ollutkaan sellainen, mihin alun perin ihastuin. Ja korjauksen jälkeen se sopii täydellisesti kihlani kaveriksi.

Luulenpa, että ylihuomenna (alkushokin jälkeen) olen jo todella tyytyväinen sormukseeni. Ainakin toivottavasti. ;) Se on ainakin hyvä merkki, että minun ei tee mieli ottaa sormusta pois sormestani kaiken mallailun jälkeen, joten kyllä tämä tästä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti