Häämasennus, onko sellaista?

Mulla on kriisi. Itse asiassa tuntuu, että mulla on joka päivä jonkinlainen kriisi :D Onko tämä tavallista morsiamille tai häähulluille? Vai onko tämä enemmänkin Rölli-morsiamen ongelma? Meinaa masentelin taas oikein huolella eilen. Oli olo, että en pidä mistään häihin liittyvästä. En edes niistä kivoista ja kauniista hankinnoista, joita on jo tehty ja joista olen innoissani vouhottanut.

Kuva: thebudgetsavvybride.com

On se hyvä, että häät on jo pian, niin en ehdi hommaamaan kriisin keskellä tyyliin kolmatta hääpukua "nostattamaan fiiliksiäni". Kyse ei nyt ole hankinnoista, vaan jostain pinkeästä stressitilasta, jonka keskellä kärvistelen uupuneena.

Kaiken huipuksi olen sivusilmällä seurannut Lovebirdsin Facebook-päivityksiä ja myyntiin tulee koko ajan kivempia ja kivempia mekkoja (lue: enemmän sellaisia, joita toivoin löytäväni). Oikeasti: nyt kaikki morsiamet luvataan yhdessä, että hääpuvun oston jälkeen kukaan ei enää mene katsomaan liikkeisiin eikä nettisivustoille yhtään uusia mekkoja. Sitä sitten vain ollaan ja tyydytään siihen mekkoon (/mekkoihin), joka on tullut jo hommatuksi. Loppujen lopuksi ne kaikki mekot on ihan samanlaisia: hääpuku on hääpuku.

En tajua, mikä mua vaivaa. Tai siis tajuan: mulla on paineita siitä, että olen järjestämässä häitä, mutta en pidä häistä, joten en osaa järjestää sellaisia. Kaikki mielikuvitus ja hauskat persoonalliset ideat on tällä hetkellä kadoksissa jossain maanraossa, koska en pääse irti siitä ajatuksesta, millaiset meidän häiden pitäisi olla kaikkien normien ja perinteiden mukaan. Mä olisin halunnut jotain erilaista, jotain omannäköistä.

Toisaalta jos ajatellaan myönteisesti, meillä on maailman kaunein hääjuhlapaikka. Olen tosi tyytyväinen paikkaan. Lisäksi mulla on oikeasti ihan tarpeeksi kaunis hääpuku ja todennäköisesti näytän hääpäivänä ihan ihmiseltä, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Lisäksi juhliin on tulossa kaikkia rakkaita ihmisiä. Ihmisiä, joiden todella toivon olevan paikalla. Kaikkein tärkeimpänä on tietenkin vihkiminen: se, että pääsen naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa. Niin, että ei tässä asiat nyt niiiin huonosti olleetkaan.

Ehkä jos ottaisin hiukan rennommin hääajatusteni kanssa ja antaisin asioiden vain mennä sillain go with the flow -asenteella? Mua on ihan selkeästi alkanut jännittää häät ihan todenteolla. Nyt en enää usko, että mua edes itkettää kirkossa.Olen varmaan vain niin paniikissa, että saan tyyliin hengittää johonkin paperipussiin jo viikkoa ennen h-hetkeä...

Muistan kaukaisesti, miten selitin kaikille vielä maalis-huhtikuussa, että en todellakaan aio stressata häistä ja mulle on ihan sama, miten mun hiukset on, jne. Miten tuo kuulostaa niin kaukaiselta? Hädin tuskin enää muistan sitä. :D