Hääpäivänä: Hääpuku

Kaiken pukeutumiskipuilun jälkeen päälläni oli hääpäivänä Bellan olkaimeton mekko, jonka ostin käytettynä. (Kipuilusta voi lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Olen tyytyväinen mekkovalintaani, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä alun perin hain (halusin olkaimeLLISEN puvun). Tärkeintä oli kuitenkin, että se puki minua ja toi minusta esiin parhaita puoliani.

Hääpukuni on satiinia, josta tykkään materiaalina tosi paljon. Tykkään myös puvun pitsi- ja helmikirjailuista sekä etuosan laskoksista. Puku on tosi tyylikäs! :)

Koska pukua pidetään vain kerran elämässä, en näe mitään syytä säilöä sitä vuositolkulla kaapissa. Hukkaanhan se menee!

Tänään kiikutin mekkoni myytäväksi helsinkiläiseen Lovebirds-liikkeeseen. Jos joku innostuu juuri tästä puvusta, kannattaa suunnata sinne sovittelemaan! :)

Sulho (nyk. aviomies) tuli mukaan viemään hääpukua ja oli niin ihanan kärsivän näköinen, kun joutui kantamaan kolttua keskellä katua... :D Yritin lohduttaa, ettei kukaan voi tietää, mitä valkoisessa kasassa on. Yhtä hyvin hän voisi kantaa päiväpeittoa! *ai-miten-niin-ei-ole-miehekästä-kantaa-hääpukua-keskellä-Töölöä* Ahahahaaaa! :D Voi parkaa!

Mekko korosti sitä tärkeintä kohtaa, eli vyötäröä :) Takana on nyöritys.

Pitkän laahuksen sai nostettua napilla ylös kirkko-osuuden jälkeen. 

Hääpäivänä: Morsiuskimppu

Mulla oli lopulta aivan mielettömän kaunis morsiuskimppu. Tältä se näytti:

Eikös olekin romanttinen? <3

Kimpussa on liljoja, freesiaa ja murattia.

Tilasin kimpun näiden kuvien pohjalta:

Tämän mallisen ja näköisen tilasin, mutta pinkeillä
 liljoilla ja väleihin pyysin ainoastaan freesiaa, ei muita kukkia.

Tämä oli yksi niistä kuvista, joilla ohjeistin
värimaailmaa. Tässä liljat ovat
melko vaaleanpunaiset.

Tilasin siis pisaranmallisen tiiviin kimpun, jossa olisi pääosassa pinkit liljat ja väleissä piristysruiskeena valkoista freesiaa. Koristeeksi pyysin murattia ja toivoin, että kimpussa olisi vain vähän vihreää.

Koska en päässyt paikan päälle kukkakauppaan, sovimme kimpusta puhelimitse. Lisäksi lähetin floristille Word-tiedoston, johon liitin ohjekuvia ja avainsanoja toivomalleni kimpulle. Laitoin myös kuvan itsestäni hääpuvussa, jotta hän osaisi mallata mittasuhteita ja kokonaisuutta.

Tämän kuvan laitoin ohjeistamaan pinkin sävyä.
Toivoin liljojen olevan "heleän ja
vahvan vaaleanpunaisia eli pinkkejä".

Pinkin sävystä oli luonnollisesti hankala neuvotella puhelimitse, koska pinkki voi tarkoittaa eri ihmisille eri sävyä. Laitoin alun perin kuvia vahvemman värisistä liljoista kuin mitä kimppuuni sain. Kuvittelin saavani pinkimmän kokonaisuuden, mutta oikeastaan sain haalean vaaleanpunaisen. Ei siinä mitään. Olin kuitenkin sanonut, että en ole tarkka sävystä ja lopputulos kelpaa mulle oli sävy sitten vaaleanpunainen, pinkki tai jotain siltä väliltä. :)

Olen sitä mieltä, että kimppu oli todella kaunis vaaleanpunaisilla liljoilla, ehkä jopa kauniimpi kuin pinkeillä. Näin lopputulos oli herkempi. Herkät värisävyt sopivat omaan värimaailmaani, kun olen tällainen blondi. :) Hääkuvissamme kimppu näyttää valloittavan kauniilta!

Sulhasen rintakukassa oli freesiaa.

Tilasimme miehille rintakukat valkoisesta freesiasta. Sulhasen rintakukka oli tosin mennyttä sen jälkeen, kun olimme halanneet 84 vierasta. :D Potreteissa näyttää hauskalta, kun sulhon rintakukka roikkuu alaspäin liiskaantuneena, haha! Mutta ei haittaa yhtään! Onpahan autenttista tunnelmaa. ;)

Morsiuskimpun hinta oli paljon edullisempi kuin mitä alkuun arvioitiin. Siitä plussaa!

Tilasin myös heittokimpun, mutta sille ei lopulta ollut käyttöä. Meillä oli häissä aika vähän naimattomia naisia (ehkä kuusi, ja tietty nuoret tytötkin olisi voineet osallistua) ja osa heistä ehti hilpaista kotia kohden ennen kuin ehdin ajatella koko kimpun heittoa. Olin kyllä alun perinkin jo vähän epäröinyt koko ohjelmanumeroa. Totesimme jo aiemmin, että sinkkumiehiäkään ei riittäisi sukkanauhan heittoon. Olisi aika ankeaa seisoa siellä yksinään... Tai kaksin. Meidän tapauksessamme olisi pitänyt keksiä uudenlaiset ohjeet näihin ohjelmanumeroihin.

En aio säilöä hääkimppuani. Nyt se on kuivunut tasaisen varmasti eteisen pöydän maljakossa. Värit ovat muuttuneet liilaksi ja keltaiseksi. Vielä en ole raaskinut heittää sitä menemään! <3

Hääpäivänä: Vihkiminen ja vajaa havainnointikyky

Valitsin huolella häämarssit meidän häihin. Stressasin, miten häämarssimusiikki saa mut aina itkemään, ja ajattelin, että hajoan heti, kun musiikki alkaa soida. Tämä oli yksi suurimpia huoliani koko häissä.

Sitten kävikin niin, että h-hetkellä en edes kuullut musiikkia! Mulla ei ollut hajuakaan, mitä kanttori soitti tai soittiko se ylipäätään jotain. Haha! :D Häävideo paljasti, että kyllä, kanttori soitti juuri sitä, mitä piti.

Mä pidän tästä kuvasta ihan kauheasti, kun mulle tulee
tosta hassusta pönötyksestä mieleen joku
1800-luvun historiallinen hääkuva!
Kuva: Karina Boissonnier

En myöskään nähnyt kirkossa muita kuin sulhon, mun äidin, papin ja sulhon pikkusiskon, joka seisoi kaason paikalla. Kysyin jälkikäteen veljeltäni, missä se istui kirkossa. Se vastasi yllättyneenä, että siinä eturivissä (mun äidin vieressä). Aijaaah, joo, mulla ei oikein toi asioiden havainnointi pelannut kirkossa. En myöskään nähnyt oikealla seisovaa bestmaniä ja hänen takanaan istuvia morsiuslapsia. Mun piti jälkikäteen erikseen kysyä, istuivatko ne lapset siellä, missä piti... :D Kuulemma istuivat. Poiskävellessä yritin tietoisesti katsoa vähän kaikkia päin, mutta todellisuudessa en nähnyt mitään. Taisi vissiin vähän jänskättää!

Sen sijaan kuulin kyllä papin puheen, ja muistankin sen oikein hyvin. MEGAsuureksi yllätykseksi pystyin aivan sujuvasti laulamaan Suvivirren äänen värähtämättä kertaakaan. Siis mua ei itkettänyt YHTÄÄN kirkossa. Uskomatonta!!! Olin niin kierroksilla, että hymyilin mennen tullen. En edes mitään irvistyshymyä, vaan ihan aitoa hymyä! Juuri niin kuin toivoin. Vielä hetki sitten valittelin täällä, miten tulen olemaan vollomorsian, kun mieluummin olisin aurinkoinen ja iloinen morsian.

Tässä sitä mennään uunituoreena avioparina!

Olin ihan satavarma vollotuksestani, mutta sitä ei todellakaan tiedä etukäteen, miten reagoi vihkihetkeen. Kun kesäkuussa kävimme jumalanpalveluksessa kuulemassa meidän kuulutuksia, siellä laulettiin Suvivirsi, enkä pystynyt liikutukseltani laulamaan sitä kuin hetken. Ajattelin, että meidän vihkiäiset olisi viimeinen paikka, missä pystyisin laulamaan yhtään mitään! Mutta näin se elämä yllättää. Ihan itse saa yllättää itsensä, eheh! :)

Parasta vihkimisessä oli, kun sulho kääntyi erikseen mua kohti sanoakseen tahdon. Oli jotenkin merkittävää, että sulho sanoi sen mulle, eikä papille. Tykkäsin myös siitä, että sulho piti mun kädestä kiinni koko toimituksen ajan. <3

Mua harmitti papin ekstra-lyhyessä puheessa se, ettei se sanonut meistä mitään muuta henkilökohtaista kuin "olette tunteneet toisenne jo jonkin aikaa". Annoimme kyllä tapaamisessa aineksia muutamalle henkilökohtaisellekin lauseelle. Missään tapauksessa ei olisi ollut tarpeen kertoa mitään elämäntarinaa, mutta ehkä pari kokonaista lausetta meistä olisi tehnyt puheelle terää.

Hääauto in action. Kuva: Karina Boissonnier.

Kun meidät oli vihitty, Teijon kirkossa ei ollut paikkaa, minne voisimme kävellä odottamaan vieraiden siirtymistä pihalle. Kanttori ehdotti, että olisimme vihkimisen jälkeen jääneet seisomaan paikallemme ja antaneet vieraiden lähteä ensin, mutta musta se oli ihan tylsä ajatus. Ensinnäkin kaikki haluaa nähdä onnellisen parin kävelevän pitkin käytävää ja toisekseen kukaan ei olisi tajunnut lähteä, jos pari vain seistä toljottaisi alttarilla. :D Pappi ehdottikin, että kävelemme saman piharakennuksen taakse, jossa odottelin vihkimisen alkamista. Näin teimmekin. Kun sitten vieraat odottivat pihalla riiseineen, kävelimme vieraiden luo piharakennuksen takaa.

Riisisade oli hauska! Voi jestas, miten paljon riisiä saimme niskaamme! :D Avioliitto alkoi kirjaimellisesti poimimalla riisiä sulhasen tukasta. Pysähdyimme Mathildedalin rantaan odottamaan vieraiden siirtymistä juhlapaikalle, ja sain varistella kukkakimpustani kunnon kasan riisiä. Hiuksista vain lennähteli riisiä. Siinä kun seisoimme, vastaan käveli nainen ja pikkutyttö. Pikkutyttö hihkaisi: "Katso, prinsessa!" Nainen korjasi, että morsian. Haha, joo, hei vaan.

Meillä ei ole yhtään kuvaa tästä kyltistä hääauton takaikkunassa,
joten tässäpä kyltti kuvattuna parvekkeella 2 viikkoa
häiden jälkeen. Aika hyvin on vihta pysynyt kasassa.

Hääautona toimi lopulta mun Toyotani, koska se vanha Cadillac, jota meille kaavailtiin, oli juurikin sitten korjattavana meidän hääviikolla. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että oli aivan sama, mikä auto oli alla. Tärkeintä oli, että pääsimme perille juhlapaikalle.

Toyotan takaikkunassa oli sulhon askartelema kyltti, jossa luki Vastavihityt. Koristeteemana oli vasta/vihta ja koivunlehdet. Turkulaisena mulle vihta on vihta, mutta kun sulhon juuret on idässä, niin sille vihta on vasta. Tästä saatiin kivaa sanaleikkiä kylttiin. Vasta-sanan vieressä oli pienen pieni sulhon tekemä vihta (aidoista koivunoksista).

Onnellisen avioliiton salaisuus on...

Piristin päivääni lukemalla, minkälaisia ohjeita häävieraamme antoivat onnelliseen avioliittoon. Ohjeet on aivan ihania! :)

Meillä ei ollut häissä vieraskirjaa. Sen sijaan tulostimme lappuja, joihin sai täydentää lauseita, kuten "Onnellisen avioliiton salaisuus on..." tai "Yllätä puolisosi...". Vastaukset on aivan superhauskoja! Etenkin ne, jotka on kirjoitettu vähän kieli poskella.

Esimerkiksi oma äitini käskee yllättämään puolison pukeutumalla kiinalaiseksi ja puhumalla kiinaa, kun hän tulee töistä kotiin. Ei kuulemma keksinyt parempaa ylläriä, ellei sitten lahjoittamalla puolisolle kissanpennun. :) Kissa sai muiltakin vastaajilta suurta suosiota hyvänä yllätyksenä puolisolle. Jeejee, vitsi kun mulla on fiksuja läheisiä (pieni elinikäinen kissakuume meikäläisellä)!

Yllättävän suuri osa vastauksista käsittelee suklaata. Ilmeneekin, että hyvän avioliiton salaisuus on suklaan syöminen ja lahjoittaminen rakkaalleen. Mies sai myös seuraavanlaiset erilliset ohjeet: "Älä koskaan... väitä, että vaimo syö liikaa suklaata".

Toinen yllättävä tapa pitää avioliitto kukoistavana on olla HILJAA. Kaksi eri vastaajaa mainitsi onnellisen avioliiton salaisuudeksi kyvyn olla hiljaa tai hiljaisuuden ylipäätään (!). Aikamoista. Mahtaako meidän avioliitosta nyt tulla onnellista ollenkaan... Mulle on työlästä jo pelkän viiden sekunnin hiljaisuus. En edes huomaa, miten alan taas selittää jotain, vaikka oisin vakaasti päättänyt olla hiljaa! :D

Kuva: Esko Lius

Puolison voi myös yllättää "jääkaapilla". Rakkaus kasvaa, kun "mies tekee omatoimisesti kotitöitä komentamatta".

Yksi lemppariohjeistani on: "Älä koskaan... anna periksi (jos olet oikeassa)". Hehe! :)

Filosofisiakin lausahduksia kertyi, kuten: "Rakkaus on kuin kasvi, mikä tarvitsee kokonaishuollon lisäksi kevät-, kesä-, syys- ja talvihuoltotoimenpiteitä."

Kiitos kaikista ihanista vastauksista, rakkaat vieraat! Säilömme vastaukset jonkinlaiseen hääkansioon. :)

Latasin tuon kysymyslapun Projektina häät -blogista, missä se oli vapaasti tarjolla kaikkien käyttöön. Tässä suora linkki blogin tulosteisiin, jos joku muukin kiinnostuu kysymyslapusta:  http://projektinahaat.blogspot.fi/p/tulosteet.html
Kiitos kovasti kyseiselle blogistille!

Hääpäivänä: Kampaus ja korut

Mulle tehtiin hääpäiväksi puoliksi aukinainen kampaus. Pyysin kampausta tämän kuvan pohjalta:

Mun hääkampaukseni näytti kutakuinkin tältä!

En osannut lainkaan ohjeistaa, miltä tukka saisi näyttää edestäpäin. Sen verran pyysin, että jossain kohtaa kampausta olisi letti. Noh, letti laitettiin eteen, mutta se oli hyvin pieni ja löysä. Hädin tuskin sitä huomasi.

Kampaaja oli ihan supermukava. Se toteutti haivenistani juuri sellaiset, mitä toivoin. :) Alkuun kiharat oli tietenkin vähän turhan korkkiruuvit, mutta se oli laskelmoitua. Painovoima tekee aina temppunsa ja kiharat alkoi kirkolla (tai viimeistään hääpaikalla) laskeutua sellaisiksi kuin tuossa kuvassa.

Kampauksesta ei tullut otettua lähikuvaa, joten kunnon kuvan postaaminen jää nyt väliin. Höh. Tässä kuitenkin tilannekuvista zoomattuja lähikuvia tiirailtavaksi :)

Kirkossa kiehkurat oli vielä aika terhakat.

Mun ihku huntu! Tosin se taisi peittää
mun ihkun kampauksen täysin piiloon :D

Tässä näkyy aika hyvin korukokonaisuus.

Mun omat hiukset on vain puolipitkät, joten kiharaponnari tehtiin hiustenpidennyksistä. Mulla oli niskassa yksi kahden klipsin osuus ja loput oli teippipidennyksiä (teippiä ei kuitenkaan käytetty, vaan ainoastaan irtonaisia hiusosuuksia, jotka kiinnitettiin pinneillä).

Hiustenpidennyksiä ei käytetty ihan kauheasti, jotta lopputulos olisi luonnollisen näköinen. Osa jäi muovikassiin ylimääräisinä. Mun oma tukka pestiin ja kiharrettiin ennen kampausta. Hiustenpidennykset olin jättänyt harjoituspäivänä kampaajalle, ja se oli kihartanut ne jo valmiiksi. Ei tarvinnut muuta kuin lätkiä ne paikoilleen. :)

Sivulle mulle laitettiin hiuskoru ja keskelle tökättiin huntu. Kokonaisuus ei ollut niin painava kuin harjoituskampauksessa, koska hääpäivänä käytettiin vähemmän klipsipidennyksiä ja enemmän teippipidennyksiä.

Tämän näköinen hiuskoru mulla oli. Se oli aika painava,
mutta ihme kyllä se ei tippunut päästä!

Alun perin mun piti ottaa huntu pois kirkko-osuuden jälkeen, mutta se jäikin päähäni killumaan koko päiväksi. Tykkäsin niin kovasti mun hunnustani enkä pystynyt luopumaan siitä! <3 Kun päivän aikana harkitsin siitä luopumista, pelkäsin, että kampaus olisi jo ihan lättynä siellä alla. Pelkäsin myös, että kampaus hajoaisi, jos siitä vetää hunnun veke. Se huoli oli kuitenkin turha. Huntu lähti juhlan päätteeksi ihan helposti pois, eikä kampauskaan vissiin ollut ihan lintissä. En tiiä, kun en katsonut taakseni. :D

Meikkaaja oli ihan superhyvä! Tykkäsin tosi paljon meikistäni ja se kesti kooooko päivän! Vedenpitävyyttä ei tullut testattua. Olin tunnista toiseen pelkkänä Hangon keksinä. :)

Valitsin aukinaisen kampauksen siksi, että hääpukuni oli olkaimeton. Halusin peittää liian avointa kokonaisuutta ja vähentää puolialastonta fiilistä siten, että hiukset valuu niskassa. Saman syyn vuoksi hankin hunnunkin. Kaulakoruksi laitoin leveän monikerroksisen helmikaulakorun, ettei etuosa olisi niin paljas.

Ihmettelen, miksi morsiamet usein jättävät kaulakorun kokonaan pois, vaikka päällä olisi olkaimeton mekko. Se näyttää helposti siltä kuin jotain olennaista olisi unohtunut tai pukeutuminen olisi kesken. Tietenkin jonkin tosi koristeellisen yläosan kanssa kaulakoru voi olla parempikin jättää pois, eli riippuu toki puvusta. Kuitenkin useimmiten tyhjä etuosa kaipaa jonkinlaista katseenvangitsijaa.

Kaulakorun valitsemisessa mua auttoi kaveri, joka työskentelee korukaupassa. ;) Sillä oli takuuvarmaa silmää katsoa näitä juttuja. En olisi itse keksinyt tuollaista monikerroksista helmikorua. Korun tilasin Zazabellasta.

Tässä postauksessa olen esitellyt korukokonaisuuttani.

Mun korut hääpäivänä.

PS. Aiemmin kirjoitin, että mun huntu ja kaulakoru eivät sävyiltään sovi yhteen ja että huntu tekee kaulakorusta keltaisen näköisen. Livenä näin ei ollutkaan, vaan ne sopivat hyvin yhteen! Nähtävästi sävyt korostuivat hääpukuliikkeessä, jossa mallasin pukua, korua ja huntua. Varmasti liikkeen valaistus vaikutti asiaan. Tosielämän valaistus ei onneksi ollutkaan niin tarkkasävyinen :)

Meidän häät 13.7.2013 pähkinänkuoressa

Kirkko: Teijon kirkko (Salossa, Teijon kylässä)

Hääjuhlapaikka: Hotelli Strandvik Kemiönsaarella

Pitopalvelu: Ravintola Ruukin Krouvi Mathildedalista

Sormus: Kohinoorin Natalie

Hääpuku: käytettynä ostettu Bellan olkaimeton, a-linjainen häämekko

Koristelu: vähän sitä sun tätä, ei teemaa, ei teemavärejä

Kakku: Ruukin Krouvin tekemä mansikkakakku

Vieraiden määrä: Kutsuimme 92, paikalle saapui 84.

Hääpäivänä: Valmistautuminen ja mega-alkujännitys

Meillä oli aivan upeat ja ihanat häät! Ennen kirkkoon astumista ei kuitenkaan ollut niin upea ja ihana fiilis, koska JÄNNITTI. Tässä kertomus hääpäivään valmistautumisesta ja alkujännityksestä. Alkaa melkein jännittää uudestaan, kun kirjoittaa tätä, eheh!

Nukuin häitä edeltävän yön tooosi huonosti. Kävin ihan kierroksilla paniikkiaskarteluista, pakkaamisesta, viime hetken koristeluista juhlapaikalla, istumajärjestyksen tekemisestä lonkalta ja kiireen tunteesta. Ensin en saanut unta, sitten heräsin viideltä ja sitten seitsemältä. Aamulla harmitti, kun silmät oli punaiset väsymyksestä ja olisin halunnut olla reipas kirkassilmä. Sääli, ettei punaisia silmämunia voi meikata piiloon :D Tökkäsin piilarit silti rohkeasti päähän, ja vaapuin ihan koomassa kampaajalle. Onneksi se tarjoili mulle kahvia. ;)

Kampauksen teon ajan olin niin väsynyt, että oisin halunnut vain pitää silmiä kiinni. Kun siirryttiin meikkiin, aloin heräillä. Mitä valmiimman näköiseksi tulin, sitä enemmän alkoi jännittää. Jännitys aiheutti myös loppuvaiheessa negatiivisuuden puuskan, koska valmis kampaus, meikki ja valkoinen hääkolttu sai mut tuntemaan oloni isoksi kermakakuksi, eikä tuntunut yhtään kauniilta. Nolotti odottaa kyytiä Salon keskustassa kermakakuksi pukeutuneena... Onneksi tämä oli vain hetkellinen ahdistustila ja myöhemmin tuntui jo nätiltä! :D

Tässä sitä tavattiin sulhon kanssa ja yritettiin
poseerata ennen vihkimistä huonolla menestyksellä.
Jännitti liikaa ja muurahaiset vipelsi pitkin mekkoa. :D
Kuvaaja: Karina Boissonnier

Meillä oli tarkoitus ottaa potrettikuvia ennen vihkimistä, mutta eihän siitä tullut mitään. Alun perin kuvia oli aikomus ottaa nimenomaan vihkimisen jälkeen, mutta vaihdettiin viimetingassa suunnitelmaa sillä perusteella, ettei vieraiden tarvitsisi odottaa ja että meikki ja hiukset ois vielä hyvät siinä vaiheessa. VIRHE.

Olin niin jännittynyt, että kuvauksessa oli vain vaikea olo eikä hymyilyttänyt yhtään. Teijon kirkolla on tosi paljon muurahaisia ja ne kiipesivät mulla puoliväliin helmaa (ihan oikeasti). Yksi meni kenkään ja pisti... Siinä kun kaivelin kenkääni, päätettiin suosiolla kuvata vasta vihkimisen jälkeen.

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että sulho näki mut ennen vihkimistä. Kun nähtiin, mulla nousi kyyneleet silmiin ja tuli pieni tunnekuohu. Jos tunnekuohu olisi tullut kirkossa, olisin varmaan itkenyt koko matkan alttarille. Nyt jännitys vähän lieveni, kun nähtiin etukäteen. Silti piti odottaa vielä PUOLI TUNTIA, että vihkiminen alkaisi. Jouduin seisomaan paineissa piharakennuksen takana "piilossa" ja oli helle ja muurahaiset juoksenteli edelleen pitkin mun hääpukua. Onnistuin varmaan ekstra-hermostuttamaan morsiuslapset jännitykselläni. Kaiken huipuksi vieraat olivatkin vieneet autonsa sellaiseen parkkiin, josta kävelytie vei suoraan siihen mun "piilopaikkaan". Eli joka ikinen vieras näki mut seisomassa siellä ennen vihkimistä... :D

Kuulostaa hiukan tuskaiselta, mutta tämän jälkeen kaikki sujui aivan mahtavasti. Kun VIHDOINKIN pääsin pois seinän takaa piilosta ja sain astua kirkkoon, olin NIIN onnellinen, että jännitys suli. Olin niin huojentunut, että homma alkoi vihdoinkin pelittää ja asiat alkoivat edetä, että hymyilin mennen tullen ihan innoissani! :) Sen jälkeen ei enää jännittänyt yhtään ja fiilis oli katossa! Olin vain TOSI ILOINEN koko ajan! <3

Woo, rouva täällä!

Tätää! Tässä sitä nyt ollaan: Bling-bling-ROUVA! <3 Anteeksi pieni blogihiljaisuus, mutta mun piti ehtiä naimisiin ja sitten vähän lomailla sen perään! :)

Hiii! Me mentiin naimisiin!
Kuvaaja: Karina Boissonnier
(kuvia ei saa kopioida!)

Häät oli ihanat! Ne oli juuri sellaiset rennot ja iloiset, mitä toivoinkin. Päivälle sattui loistosää. Itse asiassa Salo oli Suomen helteisin paikka 26,6 asteellaan juuri meidän hääpäivänä 13.7.2013. Hihii, mutta sitähän me tilattiinkin.

Harmi, että unohdettiin tilata hyvät säät myös seuraavalle viikolle, koska meidän häänollausviikko Itä-Suomessa oli hyytävä! Asteita oli noin 10-13 ja sen lisäksi sadetta, pilvistä ja tuulta. Eipä tullut otettua aurinkoa mökin ihanalla pihalla, ei. Kerran sentään käytiin saunasta uimassa. Onneksi mökki oli upea! Mökissä oli sähköt, vesi, suihku ja sisävessa sekä paljon tilaa olla, niin eivät huonot kelitkään kovasti haitanneet.

Suurin uutinen on tässä: EN ITKENYT HÄISSÄ! Siis mitä ihmettä! Niin paljon häiden tunnepitoisuus ja häämusiikki ovat nyyhkyttäneet mua jo etukäteen, että en voi oikein uskoa todeksikaan, etten itkenyt!

Itse asiassa hymyilin koko päivän heti siitä lähtien, kun astuin kirkon ovesta sisään. Sitä ennen jännitin ihan hulluna.

Tulevissa postauksissa käyn läpi häitämme. Sen jälkeen aion kirjoittaa potentiaalisista häämatkasuunnitelmistamme. :)

Tervetuloa lukemaan nyt näin häiden jälkeen, miten kaikki sujui, millaset fiilikset oli ja mitä kaikkea tapahtui päivän aikana!

Terkuin,
Bling-bling-rouva

H-hetki & loppukiri!

Jaaaaaaiks. Kauhee kiire!

Ei, ei olla ehditty harjoitella valssia, eikä enää ehditä. Jään Saloon tänä iltana, kun mies on Vantaalla. Nyt mun kynnys tanssia on SUURI, koska en harrasta mitään humppaa tai lavatansseja, ja olen viimeksi tanssinut valssia vanhojen tansseissa tyyliin 10 vuotta sitten. Tjoo, tulee varmaan tooosi hieno häävalssi, kun meikä on ihan kahvilla... :( Voi olla, että häävalssia ei tanssita lainkaan.

Kaksi viimeistä iltaa on sujunut paniikkiaskarteluja tehdessä, ei kiva! Ei puhettakaan mistään rentouttavasta "jee, menen naimisiin" -fiiliksestä, vaan hirveä suorittaminen päällä. Puuh!

Tänä aamuna on pistetty kamat kasaan ja sitten suunnataan vihkiharjoitukseen. Sen jälkeen koristellaan juhlapaikka jajaja....

Huomenna onkin jo h-hetki! Sulho-parka joutuu vääntämään viimehetken juttuja kotona yömyöhään saakka, koska istumajärjestystä ei voitu tehdä etukäteen (johtuu juhlapaikasta ja siitä, että eivät osaa etukäteen kertoa, millaiseen asetelmaan pöydät mahtuvat). Teemme siis istumajärjestyksen lonkalta tänä iltana juhlapaikalla, kun näemme, miten pöydät on laitettu...

Tekstistä ehkä välittyy KIIRE! Sellainen olo on. Voi, kunpa huomenna pystyisi relaamaan ja nauttimaan hääpäivästä. Tällainen hössöfiilis meinaa jää helposti päälle. En edes tajua, että hääpäivä on jo huomenna!

Seuraavaksi, kun kirjoittelen tänne, olen jo rouva. <3

PS. Harjoiteltiin sittenkin äsken n. 2 minuutin pikavalssi. Ihan hyvin se meni. Sulho on vanha parkettien partaveitsi, niin riittää, että se roikottaa mua perässään :D Ehkä mä selviän tästä!

Häämarssit valittu

Vihdoinkin sain soitettua kanttorille. Hän lupasi soittaa ne pätkät, mitä halutaankin. Kirkko on pieni, mutta kanttori sanoi, että on paras valita ne marssit, mistä itse pitää ja hän sitten sovittaa ne lyhyeen käytävään sopivaksi.

Kirkossa kajahtaa sisääntullessa Johann Pachelbelin Kaanon D-duuri ja ulosmennessä Jeremiah Clarken Trumpet Voluntary. Jeeeee, just ne, mitkä halusinkin (sulho antoi vapaat kädet)! <3

Virreksi tulee todennäköisesti Suvivirsi. Se on kaunis, kesään sopiva ja kaikki osaa sen.

Pitää vielä päättää, miten ulosmarssi hoidetaan. Joudumme joko jäämään alttarille seisomaan ja odottamaan, että ensin koko seurakunta poistuu kirkosta, jonka jälkeen tulemme itse ulos viimeisinä riisisateeseen tai sitten voimme kävellä urkuparven alle, jossa ei kuulemma voi seistä suorana. :D Öö. Huonot vaihtoehdot.

Mun mielestä hääparin kuuluisi kävellä ekana pois, jotta kaikki näkee meidän iloiset naamat siinä matkan varrella. Mutta onko sitten kiva kyyristellä jossain kirkkoparven alla... Enpä tiedä. Pitää vielä tuumailla asiaa perjantain vihkiharjoituksessa.

Normaalisti Teijon kirkko on lukittu, mutta tänä kesänä siellä on useaan otteeseen mahdollisuus käydä piipahtamassa. Kirkossa on avoimet ovet 29.6.−27.7. lauantaisin klo 12−14 ja ti 9.7.−12.7. päivittäin klo 16−18.

Tosi mukavaa, että kyläyhdistys jaksaa pitää kirkkoa auki. Toivottavasti ohimenijät ja kesävieraat tajuavat, että kirkkoon voi mennä.

Tästä aiemmasta blogitekstistäni löytää linkit yleisimpiin häämarsseihin, jos haluaa kuunnella niitä.

Askartelutehtaasta päivää!

Vaikka vannoin, että vältän askartelua viimeiseen asti, täällä sitä nyt istutaan olohuoneen lattialla kartongin ja liiman keskellä. :D

Olen tehtaillut nyt noin 50 paikkakorttia, ja vielä pitäisi tehdä melkein toinen samanmoinen määrä. Miten tässä voi mennä näin paljon aikaa, vaikka tekniikkani on laatua leikkaa-liimaa?

Bling-bling-morsian askartelee.

Usein on sellainen mielikuva, että itse askartelemalla säästää, mutta enpä nyt tiedä. Tuhlasin eilen satasen askarteluliikkeeseen!!! Ostimme kyllä samalla riisikorit ja koristetarvikkeita autoon... mutta, kumminkin loppusumma kirpaisi. Pelkkä liimatuubi maksaa 7,50 e... Ehkä valitsin väärän askarteluliikkeen.

Mies hoitaa onneksi auton koristelun ja takaikkunan plakaatin, niin työmäärä vähän jakautuu. Saamme tietää vasta päivää ennen h-hetkeä, tuleeko hääautoksi yksi vanha hieno piili vai huristelemmeko arkisesti minun Toyota Corollallani... :D Olisihan se aika jees, jos auto ei olisi perus-Toitsu. Pysyy ainakin jännitys yllä viimeiseen asti, kun ei yhtään tiedä, kummalla mennään.

Tässä on meidän riisikorit. Tuunasin ne näteiksi :)

Pöytäkoristelussa väriteemana toimii kaunis sillisalaatti. :D Koristelemme juhlapaikan perjantai-iltana, joten vasta sitten näen, onko lopputulos hieno vai vähemmän hieno. Sen verran paljastan, että lisäaskartelua välttääkseni pöytänumeroina saavat toimia mölkyn palikat. Ihan kiva. Niistä tulee sellaista luonnonläheistä tunnelmaa, josta pidän.

Kas, sakset ja Erikeeper kutsuvat jälleen luokseen. Pitää mennä jatkamaan, että tulee valmista. ;)

Sen jälkeen tiedossa on istumajärjestyksen pähkäilyä jajaja.... Vieläkään ei olla soitettu kanttorille! Jaa, miten niin hoidetaan asioita viime tipassa? Nimim. tänään keskiviikko ja lauantaina vihille


PS. Askarteluistani on nähtävillä kuvia postauksessa Hääpäivänä: Juhlat Strandvikissa

Harjoituskampaus ja -meikki

Hihiii! Olen tosi tyytyväinen harjoitusmeikkiin ja -kampaukseen. Olin eilen hiusstudio Merinellissä (Salon keskustassa) puunattavana ja paklattavana ja on se vaan kumma, miten ammattilainen saa ihmisistä hyvännäköisiä. Tuli olo, että johan se lauantai voisi tulla! :)

Kampaaja teki mulle juuri sen kampauksen, minkä ykköstoiveena halusin. Valinta jäi silti hiukan mietityttämään mua, koska mun hääpukuun sopisi tosi monenlainen kampaus. On niin vaikea valita yksi ja pitää päänsä.

Kiltisti kampaaja kumminkin tunki kaikki ne systeemit mun päähän, mitä toivoinkin (hiustenpidennykset, hiuskorun ja hunnunkin), vaikka hunnusta hän selvästi yritti saada mut luopumaan. Onhan se niin, että huntu likistää ja peittää alleen kampauksen. Kun sanoin, että aion kirkon jälkeen ottaa hunnun veke, ilmeni, että siinä on aina riskinsä. Kampaus voi aueta ja hiustenpidennykset lähteä mukana, kun lähtee kiskomaan huntukampaa pois.

Haluan silti hunnun, koska olen ihan rakastunut siihen. Se on aivan ihana. <3 Tykkään tuosta mun hunnusta itsessään jo paljon enemmän kuin mun hääpuvusta.

Lopputulos on painava. Kampaaja epäilee, että saan päänsäryn... Voipi olla oikeassa, mutta kerrankos kauneuden tähden vähän kärsii! ;) Varsinkin hiuskoru on harmittavan painava. Onneksi en ostanut sitä painavampaa huntua, jota hääpukumyyjä mulle kauppasi. Mutta kyllähän mä nyt haluan käyttää noita kaikkia, kun olen sellaiset hommannutkin!

Tämän kuvan pohjalta mulle suunniteltiin meikki.
Kuva: Siempretuyo.blogspot.fi

Tämänkin kuvan vein meikkaajalle näytille.
Kuva: Siempretuyo.blogspot.fi

Meikistä tuli toooodella hyvä! Sen tietää myös siitä, että kun menin äidin luona käymään harjoitusmeikin jälkeen, se alkoi heti nyyhkiä. :D Hyvä mittari, haha! ;)

Enää 4 päivää, mikä buugi?

Neljä kokonaista päivää häihin, ohops, kylläpä aika rientää! :)

Mua ei jännitä yhtään. Kummallista! Eikä mua stressaa tai ahdista. Just nyt ei itketäkään ;)

Aloitin aamun sovittelemalla huntua yöpaitasillani, niinku kaikki normaalit morsiamet. :D

Taidan haluta hunnun tonne aika ylös.

Mulla on tänään harjoituskampaus. En ole ihan satavarma valitsemastani kampauksesta, joten otan myös erilaisia vaihtoehtoja kuvina mukaan kampaajalle. Hän osaa sitten kertoa, mitä mun hiuksillani pystyy tekemään. En ihan tiedä, kuinka paljon systeemejä yhden ihmisen päähän mahtuu... Mulla on nyt kassissa mukana hiustenpidennyksiä, hiuskoru ja huntu, joten niin kauan kuin pinta-alaa riittää, pitäis tökkiä meitsin päähän kaikenlaista :D

Vähän volyymiä omiin haituviin hiustenpidennyksillä.

Kampauksen jälkeen on myös harjoitusmeikki. En ole kauheasti miettinyt ohjeita meikkaajalle... Pari kuvaa sentään tulostin. :) Haluan, että silmät korostuu eniten.

Floristi soitti ja kyseli vielä viime hetken ohjeita ennen kuin tilaa kukkani HOLLANNISTA. Ookkei, aika kaukaa tulevat... Nyt mulla on taas luottavainen fiilis, että kimpusta tulee kiva. Uskon, että floristi hiffasi aika hyvin, mitä haluan. Sen verran tarkkaan se oli kytännyt mun lähettämiä esimerkkikuvia.

Eilen käytiin ottamassa viime hetken aurinkoa Espoossa. Musta tuntuu, etten ruskettunut tarpeeksi :(

Lauantaiksi luvataan aurinkoista (pieni mitätön pilvi kyljessä) ja 24 astetta Perniöön, woohoo! Mutta Kemiönsaarellepa luvataan pilvetöntä taivasta ja täyttä aurinkoa ja 23 astetta. Voi, kunpa sääennusteet pitäisivät paikkansa tällä kertaa! :)

Mitä vielä pitäisi tehdä:

• askarrella paikkakortit ja ohjelmat
• hankkia koristeet
• päättää kirkkomarssit ja soittaa kanttorille
• harjoitella hääpuvun nyöritystä
• harjoitella valssia (ei olla harjoiteltu kertaakaan, öööh...)

Uusi nimi, sama nainen

Silloin kun olin kolmasluokkalainen, kirjoittelin kouluvihkojen kulmaan hienoja julkkujen nimiä. Niinku Michael Jackson tai Steven Tyler (olin 9-vuotias fani). Enää ne nimet ei kuulosta niin hienoilta, kumma juttu :D

Michael Jacksonin osaisin kyllä kirjoittaa tosi hienosti, mutta uutta sukunimeäni en ole vielä harjoitellut kertaakaan. Pitäisikö?

On meinaa pieni Kela-kortti-trauma. Olen koko ikäni hävennyt Kela-korttiani, johon lapsena tein allekirjoituksen tooosi tyylikkäästi juuri oppimallani kaunolla. Kun vihdoin ja viimein saan uuden kortin, en ehkä halua söhrätä uutta nimeäni samaan malliin. Ehkä harjoittelu olisi sittenkin paikallaan!

Ja kyllä, aion ottaa miehen sukunimen. Ilmoitin siitä töissäkin ja tuntuu aika utopistiselta. Kaikki sähköpostit, käyntikortit, nimikyltit, ihan kaikki menee uusiksi. Kauhea säätö. Olen pahoillani vaivasta, mutta onpahan atk-puolella tekemistä sitten heinäkuussakin. ;)

Itselleni jää tehtäväksi hommata uusi ajokortti, pankkikortti, passi, S-etukortti, mitä näitä nyt on... Ja se, että ylipäätään muistaisin, että mikä mun nimi nyt olikaan! :D Antaa varmaan tosi intellektuellin vaikutelman, kun änkyttelee nimeään jossain puhelimessa. "Hei vaan, täällä X, ei kun sittenkin Y. Sori, hehe. Mitään en oo ottanut."

Oh, nyt muistin hyvän jutun! Pienenä tehtiin niitä LOVE-testejä, missä laskettiin, miten suuri todennäköisyys on rakkaudelle tietyn tyypin kanssa. Eli laskettiin kummankin nimestä LOVE-kirjaimia. Muistatteko, mitä tarkoitan? Lopputuloksena oli vaikka 75 prosentin tsäänssit Yrjön kanssa.

Pitääkin laskea mun ja sulhon kipinöintiprosentit samalla, kun harjoittelen uutta sukunimeäni. :D Olis aika rankkaa, jos nyt selviäisi, että meidän välillä kipinöikin vain 16-prosenttisesti. No, ei nyt ehkä ihan oikeasti! ;)

PS. Hihi, nyt oli pakko laskea prosentit. Jos osasin vielä oikein, ei hyvältä näytä! Mulla ja sulholla on vain 23 prosentin mahkut rakkauteen! (tai sitten toisella laskutavalla 33 prosentin, en ihan muista enää LOVE-logiikkaa) Mutta onhan tää nyt JÄRKYTTÄVÄÄ :D


PPS. Ilmeni, että testin nimi onkin LOVES. Eli pitää laskea kirjaimet tyyliin Nyyrikki Ökkänen loves Yrjö Purjonen. Ei voi vanha enää muistaa näin tarkkaan!  :D Mutta laskin meille nyt uudet prosentit ja WOOHOO, mulla ja sulholla onkin 82 prosentin mahdollisuudet rakkauteen. Nou hätä, häitä ei perutakaan! ;)

Upeat opastekyltit à la velipoika

Voi ei, olen taas taantumassa nyyhkyvaiheeseen! Olin tänään lounaalla tippa linssissä, kun veljeni lähetti kuvaviestin, jossa on opastekylttimme häihin. Toivon, että ruokalan ihmiset luuli, että mulla on flunssakohtaus. :D

Vasemmalle, oikealle? Omg, me mennään naimisiin!

Veljeni on tehnyt meille upeat opastekyltit, jotka johdattavat vieraita Teijon kirkolta hotelli Strandvikiin. Nikkaroinnista oli suuri apu, koska meillä on muutenkin niin paljon hommaa. Ihanaa! Jotenkin kylttien näkeminen sai jälleen tajuamaan, että häät tulevat ihan konkreettisesti.

Snif!

Toinen nyyhkykohtauksen aiheuttava juttu on, että toiveestani veljeni esiintyy (laulaa ja soittaa kitaraa) häissä. Erehdyin miettimään sitä ruokalassa noin nanosekunnin ajan. Noh, kyllähän jo arvaatte: mua itkettää jo pelkkä ajatus siitä. Miten sitten selviän itse tilanteesta? :D

Ja milloin musta tuli tämmöinen nyyhkyttelijä? xD

Laatikoittain viiniä Virosta

Olohuoneemme uusi sisustuselementti.

Siinä sitä nyt on! Sulho ja bestman kävivät hakemassa juomat häihimme Tallinnasta ja saivat kuin saivatkin tuotua ne kotiin neljällä kädellä. Sen verran suunnitelmassa piti joustaa, että pullot vaihtuivat laatikoihin.

Ennen matkaa googlailimme Viron alkoholikauppojen tarjontaa ja kas, niinpä tietenkin: niitä hyviä viinejä, joita olimme testanneet, ei edes löydy Virosta. Sentään valitsemaamme kuohuviiniä myytiin siellä.

Oli pakko tehdä muutoksia suunnitelmiin.

Unelmissani meillä olisi tarjottu viiniä tyylikkäästi lasipulloista, mutta käytännössä joudumme tyytymään viinilaatikoihin. Ei niin suuria määriä lasipulloja olisi mitenkään järkevästi saanut tuotua Virosta (siis miehet halusivat lähteä ilman autoa).

Vieraamme joutuvat nyt ihan itse hakemaan viiniä baaritiskin hanapakkauksista (buu). Mutta eivätköhän he selviä siitä. Ehkä tämä ei ole oikeasti merkityksellistä kenenkään muun mielestä kuin minun. Toisaalta olen sellainen läikyttelijä, että on vaarallista, jos meitsi alkaa kantaa juomaa ihmistungoksen keskellä. On siis bonusta, jos tarjoilija kaataa juoman suoraan eteeni. Koska hääpäivänä pukeudun valkoiseen, aion todellakin pysyä kaukana punaviinistä! ;)

Meillä onkin nyt kaikkien huolella maisteltujen viinien sijaan tuikitavallisia perusviinejä. Ai miksi? Noh, koska laatikoissa on saatavilla vain niitä perusviinejä.

Alkumaljaksi tulee Tosti Butterfly -kuohuviini ja se sentään on ihan pulloissa :D

Tarjolla on kahta eri punaviiniä ja valkoviiniä: Torres Sangre de Toro (aika hurja nimi, "härän veri"), JP Chenet Cabernet-Syrah (Suomen ostetuin punaviini), Torres Vina Esmeralda ja JP Chenet Colombard-Chardonnay. Jos viinit on ihan kuraa, älkää pliis kertoko siitä mulle! Mä meinaa tein miehille listan, mitä viinejä otetaan, koska heidän asiantuntemuksensa pätee enemmänkin tuolla olut-osastolla (kumma juttu, hehe), ja viinien kryptiset nimet aiheutti heille hiukan päänsärkyä.

Kyllä se vaan tulee halvaksi ostaa juomat Virosta. Muutamankin euron ero hinnassa tuntuu nopeasti, kun ostaa paljon. Jäin vielä miettimään, osasimmeko arvioida viinin määrän oikein noin 75 aikuiselle. Arvioiminen on tosi hankalaa, etenkin tällä matikkapäällä. ;D

"Vieläkö olette menossa naimisiin?"

Pappi soitti meille ensikertaa ja kysyi, vieläkö olemme menossa naimisiin. Öö, joooh... Ollaanhan me.

Toivoiko se vapaapäivää? :D

Saimme sovittua, että häitä harjoitellaan Teijon kirkossa päivää ennen h-hetkeä (jänn-jänn). Isäni tulee mukaan harjoitukseen, koska hän saattelee mut alttarille sen neljän askeleen verran. Harjoitus on kuulemma lyhyt, ja sen jälkeen turistaan hetki.

Tänne tie johtaa hyvin pian! Ja tässä sitä sitten heitellään riisiä!

Sain papilta suuresti kaipaamiani vastauksia moniin kysymyksiin. Esimerkiksi olin pohtinut, missä ihmeessä odottelen tilaisuuden alkua niin, että olen piilossa katseilta. Teijon kirkko on superpieni. Onneksi sieltä kuitenkin löytyy kaapin kokoinen sakasti, johon morsian voi sulloutua. Ei sentään tarvitse autossa odotella.

Selvisi myös, että Teijon kirkon edustalla saa heittää riisiä. Vupii!

Ja arvatkaapas mitä? Olemme sittenkin päivän ainoa vihkipari! Mitä ihmettä! (tämä voi myös selittää papin kysymystä...) Nyt hiukan harmittaa, koska meillä on todella myöhäinen vihkiaika ja olisin kyllä aikaistanut sitä, jos olisin tiennyt, että vapaata on. Noh, eipähän enää tarvitse pelätä häiritsevänsä aiempaa vihkimistä. Porukka kuitenkin pörrää pihalla ja autot täyttävät tienreunukset, joten on paljon kätevämpää, että on vain yksi juhlaporukka. Voimme myös rauhassa katsella paikkaa ja potentiaalisia kuvakulmia kuvaajan kanssa. Päivän ainoana vihkiparina olemisessa on paljon hyvää!

Sulho soitti vielä erikseen papille ja sai käydä haluamansa keskustelun papin arvomaailmasta. Loppupäätelmä oli, että pappi soveltuu loistavasti vihkimään meidät. Tuntuu, että hän on juuri oikea mies siihen hommaan! :)

Tilanne on siis hallinnassa! Seuraavaksi pitää rimputella kanttorille. Ja päivät vain vähenevät..!

Keksitty sukunimi, hömppää vai hienoa?

Studio55.fi kirjoittaa, että itselleen voi keksiä kokonaan uuden sukunimen, jos tyyliin Virtanen tai Korhonen ei enää naposta. Pariskunta voi aloittaa kokonaan "uuden suvun" uudella sukunimellä.

Esimerkiksi jos neiti Muru menee naimisiin herra Sorsan kanssa, pelkkä Sorsa tai pelkkä Muru voi tuntua tylsältä sukunimivalinnalta. He voivatkin harkita, olisiko kivaa olla yhteiseltä nimeltään Murusorsa tai Mursa. Tai sitten vaikkapa Mäkikallas, Jokirapu, Rallas, Kapu tai... Ihan mitä vain. Kunhan nimi on täysin keksitty tai jo käytöstä poistunut.

Sukunimien keksiminen ei ole minulle mitenkään uusi ilmiö. Ei varmasti monelle muullekaan. Tuntuu vain hassulta, miksi joku haluaisi keksiä päästään sukunimen, koska silloin nimellä ei ole mitään historiaa tai kytköksiä mihinkään. Millainen sukunimi se sellainen on? Tulee olo, että syynä on joko a) itsensä brändääminen ja yksilöllisyyden tavoittelu tai b) perhetraumat ja tarve irtaantua suvusta.

On jännittävää, miten muoti muuttuu ajan mukana, myös nimissä. Itselläni on todella yleinen sukunimi (sitä Virtanen-Korhonen-osastoa). Äidilläni oli puolestaan nuorena todella harvinainen sukunimi ja hän on kertonut kärsineensä siitä. Koulussakin kiusattiin. Hän toivoi saavansa selkeän ja yleisen perussukunimen, joka hukkuisi massaan. Nyt kun hänellä on sellainen Virtanen-Korhonen-osastoon kuuluva nimi, hän nauttii siitä ja sen tuomasta yksityisyydestä suunnattomasti. Enää hän ei erotu sukunimensä vuoksi, vaan on tavallaan anonyymi.

Nykyään ajatellaan aivan toisin päin. Sitä halutaan erottua joukosta ja olla erityisen yksilöllisiä. Se on muodikasta ja tämän ajan trendi. Ajatellaan, että on jotenkin huonoa, jos on yleinen nimi tai jos on monta samannimistä. Hmm. Ehkä tämä ei ole mitenkään yllättävää, kun yhteiskunta on mennyt muutenkin sellaiseen suuntaan, jossa yleisesti arvostetaan enemmän yksilöä kuin yhteisöä.

Yksilöllisyyttä halutaan korostaa nimellä. Ja mikäpä siinä! Kolhoon suuntaan kuitenkin mennään, jos ruvetaankin tavoittelemaan nimellä brändiä. Monen keksityn sukunimen taustalla voi olla eräänlainen itsensä brändäys: halutaan erottautua esimerkiksi työmarkkinoilla ja jäädä mieleen. Minusta on hiukan kammottava ajatus, että heittäytyisin niin markkinahyödykkeeksi, että brändäisin itseni nimeä myöten. En halua olla tuote, jota lobbaan ympäriinsä. Jos nimi kuulostaa liian keksityltä, siihen voi tulla sellainen kaiku, että kyse onkin firmasta ja tuotteesta, eikä nimestä. Eikö se tunnu aika kylmältä?

Sekin ärsyttää, jos keksitään väkisin ulkomaalaiselta (lue: hienolta) kuulostavia nimiä. Mikä vika on äidinkielessämme? No, ei mikään! :) Suomen kieli kunniaan!

Tietenkin on todella tasa-arvoinen ratkaisu, jos sekä mies että nainen luopuu nimestään ja vaihtaa yhteiseen uuteen nimeen. Nimenmuutos vaikuttaa kuitenkin identiteettiin ja on mälsää, että aina oletetaan, että nainen on valmis muuttamaan identiteettiään miehen vuoksi. Miksei mies muka pystyisi siihen? 

On todella hienoa, että on olemassa ne pari prosenttia pariskunnista, joissa mies on ottanut naisen sukunimen! Hatunnosto! Erityisesti miesten hegemonia sukunimen suhteen pistää silmään silloin, kun naisella on kaunis sukunimi, joka on katoamassa käytöstä. Silti mies voi sokeasti vaatia, että naisen pitää ottaa Virtanen-Korhonen-osaston sukunimi, koska näin kuuluu olla. 

Itselleni nimen aidot kytkökset sukuun tai paikkakuntaan ovat niin merkityksellisiä, etten voisi kuvitella ottavani päästä keksittyä nimeä. Haluan, että nimellä on jokin tausta ja jokin historia. Haluan kuulua johonkin suureen jatkumoon, enkä halua olla jatkumon aloittaja valitsemalla nimekseni Murusorsa.

Tietenkin alun perin kaikki nimet ovat keksittyjä tavalla tai toisella, mutta tarkoitan, että haluan kuulua jonkinnäköiseen sukupuuhun, josta näen, miten nimi muodostuu ja mihin porukkaan minä "kuulun".

Mitäs te tuumaatte tästä? Olenko ihan liian perinteinen tai jyrkkä nimiajattelussani?

Mitä kaikkea te luulette, että nimenvaihdoksen taustalla voi olla, kun nimi onkin keksitty? Ehkä olen väärässä omissa arvioissani ja syynä onkin pelkkä mielikuvituksella iloittelu.

Kauneudenhoitoa ja iho-ongelmien nitistystä

Laihdutusta? Kiinteytystä? Kasvonaamioita?

En ole tehnyt oikein mitään sen suhteen, että näyttäisin hääpäivänä paremmalta. Tuntuu hassulta ajatukselta, että minun pitäisi yhtenä päivänä olla erinäköinen kuin normaalisti. Jos en kelpaa hääpäivänä omana itsenäni, niin milloinkas sitten?

Olen muutenkin sitä mieltä, että jos olisi tarvetta laihduttaa tai kiinteyttää, eikö sitä voisi tehdä ihan arjenkin kunniaksi eikä vain hääpäiväksi?

Tietenkin haluan näyttää hääpäivänä (ja muulloinkin) suht hyvältä. Haluan myös syödä sipsejä ja karkkia ja istua sohvalla. En ole treenannut rimpulakäsivarsiani, enkä ole parantanut toimistotyöntekijän ryhtiäni. En vain ole jaksanut ottaa kauheasti stressiä ulkonäöstäni.

Paitsi yhden asian suhteen.

Kevättalvella sain finnejä ja epäpuhtauksia selkääni, joista jäi laikukkaita arpia. En oikein tiedä, mistä epäpuhtaudet johtuvat, todennäköisesti hormonaalisista jutuista. Laikukas iho ei tosiaankaan ole kaunis katseltava, etenkin kun hääpuku antaa iholle niin paljon näkyvää pinta-alaa. Harmittaa.

Toisaalta mietin, että jos ihoni on sellainen, niin sitten se on. Jos joku vieraista muuttuu sokeaksi nähtyään laikukasta ihoa, se on hänen ongelmansa. Toki voisin harmitella, miksen mennyt naimisiin nuorena ja nättinä tyyliin viisi vuotta sitten, kun ei ollut huolen häivää ihon virheistä, väsyneistä silmistä tai alkavasta pömppämahasta. Mutta silloin Elämäni Mies ei vielä ollut kuvioissa, joten aika turha pohdiskella sitäkään.

Kuukautta ennen häitä aktivoiduin selkätilanteeseen sen verran, että yritin parannella ihoa ottamalla aurinkoa. Harmi vain, että
- olen aina töissä,
- kotona meillä ei ole pihaa, missä ottaa aurinkoa ja
- vapaa-ajalla ei aina ole uimarantakeli.

Olen siis ehtinyt ruskettaa itseäni vasta kolmisen kertaa tänä kesänä. Ylläri, että en ole kauhean ruskea.

Pohdin suihkurusketusta. Toiveissani se voisi kivan värin lisäksi peittää laikukasta ihoa, mutta toisaalta se voi myös korostaa ihon virheitä. Onko kellään kokemusta tästä? Entä sotkeeko suihkurusketus valkoisen hääpuvun? Koska en enää ehdi kokeilemaan suihkurusketusta tai muita poppaskonsteja järkevissä puitteissa ennen häitä, aion olla hääpäivänä ihan "luomuna". Toivottavasti ehdin saamaan sitä perinteistä rusketusta ennen Suurta Päivää, että ylipäätään erotun mekosta.

Haluan kuitenkin antaa yhden vinkin epäpuhtaasta ihosta kärsiville! (en tiedä, auttaako tämä akneen, mutta siis sellaiselle normaali-ihoiselle ihmiselle, jolle välillä tulee finniongelmia) Ja anteeksi mainos, mutta olen ihan tosissani. Ostin pari viikkoa sitten apteekista Elivon Ihoravinne-kapseleita. Ennen tuote kulki nimellä Kirkas iho. Kyseessä on luontaistuote, joka auttaa ihoa parantumaan sisältäpäin ja tuloksia voi odottaa kuukauden päästä. Päätin kokeilla ja minun mielestäni ne toimivat jo nyt! Tuntuu, että selän iho rauhoittui muutamissa päivissä.

Lueskelin tuotteesta nettikeskusteluja ja moni muukin on saanut siitä avun. Suosittelen kokeilemaan. Harmi, etten alkanut hoitaa ihoani jo aikaisemmin, niin näyttäisin varmaan jo ihan priimalta.

Luotan kuitenkin suuresti siihen, että hääpäivänä sädehdin ihan vain siksi, että on hääpäiväni. Siihen en varmastikaan tarvitse ihonkirkastuskapseleita tai muita hokkuspokkuskonsteja :)

PS. Joojoo äiti, meen kyllä taas lenkille, ehkä viikon päästä.

Vatsan täytettä Ruukin Krouvista

Häidemme ruuat tekee mathildedalilainen ravintola Ruukin Krouvi.

Koska juhlapaikallamme hotelli Strandvikilla ei tänä kesänä ole omaa ravintoloitsijaa, meidän piti hankkia häihimme pitopalvelu. Noh, Ruukin Krouvi ei suoranaisesti ole pitopalvelu, vaan ravintola, mutta uskaltauduin silti tiedustelemaan, josko saisimme ruuat ja tarjoilun heiltä. Ja saammehan me! Nyt he tekevät itse asiassa enemmänkin keikkaa Strandvikiin ja toisetkin häät on heillä tiedossa siellä meidän jälkeemme.

Sulho kävi tänään Mathildedalissa juttelemassa kokin kanssa. Lähinnä piti sopia vieraiden erikoisruokavalioista ja kakusta sekä jutella muista viime hetken viilauksista. 

Kun sulho soitti minulle ja kertoi, että vielä ensi tiistaina voi tehdä muutoksia menuun, mutta sen jälkeen kokki alkaa jo tehdä ruokia, vastasin spontaanisti, että "ei kai se kokki nyt jo ensi viikolla niitä ruokia ala tehdä?". Sulho vastasi:

- Kulta, me mennään ensi viikolla naimisiin.

- Ai mennään vai? Ei oo todellista, miten se voi olla jo ensi viikolla?! Voitko sitten muistuttaa hääpäivänä, että se on tänään? :D

Niin, että tuli mulle vähän yllärinä, että häät todellakin ovat jo ensi viikolla. Päässäni olin laskenut, että siihen on aikaa kaksi viikkoa ja ensi viikko kuulostaa niin kovin läheiseltä ajankohdalta. Voi jestas! Toivottavasti mä muistan mennä sinne häihin!!!! xD

Tätä sitten hääkakuksi. Onhan heinäkuu ja mansikka-aika!

Mitä pitopalveluihin tulee, Salon seudulla oli muitakin pitopalveluita, joita harkitsimme. Sukulaiseni kuitenkin vakuuttelivat, että Ruukin Krouvi tekee takuuvarman hyvää sapuskaa. Uskon, että valitsimme parhaan vaihtoehdon. 

Yllättäen Ruukin Krouvin juhlamenu oli myös kaikista tarjouksista edullisin, vaikka uskon, että se on myös laadukkain. Jotkut pitopalvelut halusivat, että olisimme itse luetelleet, mitä pöytään laitetaan. Meidän mielikuvituksemme ei riittänyt siihen. Eikö juuri pitopalvelu voisi käyttää tässä omaa osaamistaan ja vinkata tilaisuuteen sopivia ruokia? Minusta heidän pitäisi osata tarjota jotain, eikä jättää kaikkea asiakkaan harteille.

Ruukin Krouvi tarjosi meille vain yhden menuvaihtoehdon. Se kuulosti todella hyvältä, joten tarjoukseen oli helppo tarttua. Tietenkin menu on vain ehdotus ja sitä saa muokata, mutta tarkoitan nyt, että en itse olisi osannut toivoa juhlapöytäämme ryytipojaksi "paholaisen hilloa", jos se ei olisi valmiiksi lukenut menuehdotuksessa. ;)

Alkoholijuomat haemme itse Virosta.
Alkumaljaksi tulee kuohuviiniä.

Menun hintaan sisältyvät kakkukahvit. Saamme valita kakun itse, mutta voin sanoa, että mielikuvitus ei kyllä lentänyt tässäkään kohtaa ja tilasimme sitten ihan perinteisen mansikkakakun. Öö, mitä muuta se olisi voinut olla? Niinku suklaata vai? :D En siis todellakaan ole kokki tai kondiittori ammatiltani, haha! Mansikka on ihan jees. Onhan heinäkuu!

Jäi mietityttämään juomapuoli. Ei siis alkoholi, vaan ihan perusjuomat, kuten vesi. Mitä niitä oikein pitäisi olla? Kotikaljaa pyysimme, mutta tarvitsisiko myös olla tyyliin mehua tai maitoa?

Sulho ja bestman lähtevät huomenna hakemaan viinejä Virosta. He aikovat lähteä ilman autoa, enkä ihan ymmärrä, miten neljä kättä riittää ziljoonan pullon tuomiseen. Ehkä mun ei tarvitsekaan ymmärtää. Kunhan pullot on sitten juhlapaikalla 13.7. Luotan noihin miehiin, enkä vaivaa päätäni asialla sen enempää :)

Paljastuksia

Tasapainoilen blogia kirjoittaessa sen suhteen, että tiedän monien vieraidemmekin lukevan tätä blogia. En voi paljastaa ihan kaikkea jo etukäteen, ettei itse häissä kaikki tuntuisi "jo nähdyltä".

Olisi kiva kertoa menusta, mutta enpä taida. :) Olisi kiva paljastaa kampausvalintani, mutta enpä taida... Olisipa kiva esitellä myös hääpukuni, MUTTA ENPÄ TAIDA! :)

Jaa, mitä ohjelmaa meillä on? No en kerro... :D

Esittelen kuitenkin kaikki ratkaisut blogissani häiden jälkeen. Sitten ei tarvitse enää peitellä mitään.

Jotkut aiheet rajautuvat kokonaan blogini ulkopuolelle, koska en ole pitäytynyt täysin anonyyminä. Olisin mielelläni pohdiskellut täällä myös ongelmapuolia, joita esimerkiksi henkilökemiat tai muut syyt aiheuttavat juhlien järjestämisessä ja niiden kulussa, mutta en kerta kaikkiaan voi. Jokainen hääpari joutuu painimaan tällaistenkin asioiden kanssa, joten tiedätte varmasti, mitä tarkoitan.

Tyydyn ympäripyöreästi sanomaan, että olisin varmasti tehnyt häissäni erilaisia ratkaisuja kuin nyt. Koska en halua loukata tai harmistuttaa ketään, olenkin pääasiassa valinnut oman fiilikseni sijaan sen perinteisen ratkaisun. Näin ei herää kysymyksiä eikä tule kränää. Häiden tarkoitus ei ole aiheuttaa riitoja, vaan juhlistaa yhdessä iloista perhetapahtumaa.

Olen siis valinnut sen tien, että miellytän ennemmin vieraitani ja läheisiämme kuin itseäni. Olen ajatellut, että en nyt kuole, jos jokin asia menee niin tai näin, ehkä vastoin omia toiveitani.

Tärkeämpää on, että kaikilla on hyvä mieli. Silloin myös minulla on hyvä mieli ja päivästä jää kaunis muisto.