Mussa asustelee yhä pieni vastarannankiiski mitä tulee hääasioihin. En-todellakaan-halua kirkkoon mitään hirveitä prinsessapimpotuksia (lue: E. Melartinin Juhlamarssi op 22 no. 30). Musta ne on noloja, eikä ne sovi yhtään mulle. Fiilikset menisi, jos toi Melartin alkaisi soida :(
(Huom! Jollekulle toiselle ne voivat hyvin sopia ja olen kyllä kyynelehtinyt toisten häissä, kun nämä sulosoinnut ovat soineet, että ei siinä mitään, mutta en vain näe itseäni tepastelemassa niiden tahtiin.)
(Huom! Jollekulle toiselle ne voivat hyvin sopia ja olen kyllä kyynelehtinyt toisten häissä, kun nämä sulosoinnut ovat soineet, että ei siinä mitään, mutta en vain näe itseäni tepastelemassa niiden tahtiin.)
Onneksi sulho ei ole pistänyt vastaan, joten perinteisiä prinsessamarsseja ei todennäköisesti meidän häissä kuulla. Voihan toki olla, että kanttori sanoo vielä sanasensa siihen, mitä soitetaan.
Miten selvitä itkemättä?
Miten selvitä itkemättä?
Mulle häämarssimusiikki on loppujen lopuksi yllättävän tärkeä. Hetki, kun musiikki alkaa soida ja morsian kävelee alttarille, on mun mielestä vihkiäisten kaunein ja tunteikkain hetki. Valitettavasti myös itkettävin :D Olen aina ihmetellyt, miten morsiamet selviävät siitä käytäväkävelystä. Mua alkaa HETI itkettää, kun urut alkavat soida, ihan sama kenen häissä ollaan.
Olen ajatellut jonkinlaista ehkäisevää siedätyshoitoa, ettei sitten itkettäisi omissa häissä niin paljon. Mutta mua itkettää jo pelkästään se, kun kuuntelen noita marsseja täältä netistä! Itketti sekin, kun tulostin meidän kuulutuspaperin. En tiedä, miten selviän siitä kävelystä! Jos antaa ajatustensa harhailla nanosekunninkin, on heti tippa linssissä.
MUTTA! Olen keksinyt huippuhyvän keinon, miten estellä kyyneleitä! Kun puristaa pikkurilliä ihan sikana, ei enää itketä ihan niin kauheasti. Aion soveltaa tätä silloin, kun kävelen alttarille, ja onneksi käytävä on lyhyt. En millään haluaisi olla sellainen vollottava morsmaikku, koska olisihan se nyt kivempi katsella iloista morsianta. Mutta on hyvin todennäköistä, että vollotan kumminkin! Nyyhkis :´)
Olen yrittänyt surffailla kivaa häämarssimusiikkia. Jos minä saisin päättää, ykkösvaihtoehtoina olisivat:
Kuuntele:
Kaanon D-duuri uruilla YouTubessa
Kaanon D-duuri viuluilla YouTubessa ja toinen upea modernisoitu versio tässä
Pomp and Circumstance uruilla YouTubessa
Olen ajatellut jonkinlaista ehkäisevää siedätyshoitoa, ettei sitten itkettäisi omissa häissä niin paljon. Mutta mua itkettää jo pelkästään se, kun kuuntelen noita marsseja täältä netistä! Itketti sekin, kun tulostin meidän kuulutuspaperin. En tiedä, miten selviän siitä kävelystä! Jos antaa ajatustensa harhailla nanosekunninkin, on heti tippa linssissä.
MUTTA! Olen keksinyt huippuhyvän keinon, miten estellä kyyneleitä! Kun puristaa pikkurilliä ihan sikana, ei enää itketä ihan niin kauheasti. Aion soveltaa tätä silloin, kun kävelen alttarille, ja onneksi käytävä on lyhyt. En millään haluaisi olla sellainen vollottava morsmaikku, koska olisihan se nyt kivempi katsella iloista morsianta. Mutta on hyvin todennäköistä, että vollotan kumminkin! Nyyhkis :´)
Olen yrittänyt surffailla kivaa häämarssimusiikkia. Jos minä saisin päättää, ykkösvaihtoehtoina olisivat:
- sisään tullessa Johann Pachelbel: Kaanon D-duuri (se sama, jota usein amerikkalaisissa leffoissa soitetaan viululla, jolle se on oikeasti kirjoitettu)
- ulos mennessä Jeremiah Clarke: Trumpet Voluntary
- Tykkään myös Bachin Preludi C-duurista ja Elgarin Pomp and Circumstance -marssista no 1., jotka olisi ehkä sisäänmarssina ok.
Kuuntele:
Kaanon D-duuri uruilla YouTubessa
Kaanon D-duuri viuluilla YouTubessa ja toinen upea modernisoitu versio tässä
Pomp and Circumstance uruilla YouTubessa
Olen samaa mieltä noista perinteisistä häämarsseista. Meillä soi Bachelbelin kaanon sisään mennessä. On mielestäni todella kaunis. Poistuessa soi Ave Maria. En ole ikinä ajatellut häämarssina, mutta tykästyin siihen kun kanttori vaihtoehtoja ehdotteli. AV
VastaaPoistaPitääpä kuukkeloida tuo Ave Maria! Hyvä vinkki, tuollainen vaihtoehto tulee harvalle mieleen.
VastaaPoista