sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Häiden jälkeen Karibialle tai Välimerelle?


Haha, eipä ku Itä-Suomeen! :D

Häiden jälkeen suuntaamme ihanalle mökille, jonka varasimme Itä-Suomesta tässä ihan viime tipassa. Mökkejä oli enää toooodella vähän kahden viikon päähän, mutta saimme kuin saimmekin vielä varauksen tehtyä, kun joustimme hiukan ajankohdassa.

Turkoosit vedet saavat nyt odottaa, koska SUOMESSA ON KESÄ!

Ahhh, mikä hiljaisuus, lämpö ja rauha.
Marras-joulukuussa tämä voisi olla nannaa.

Tänne vielä joskus, muttei heti häiden jälkeen.

Matka Itä-Suomeen ei taida olla se meidän häämatkamme kuitenkaan, vaan enemmänkin "häänollaus". Mulla on kesälomaa vain kaksi viikkoa, joten ensimmäinen kuluu häävalmisteluissa ja toinen häätohinaa nollatessa. On ihana nauttia Suomen kesästä, kun täällä nyt kerran on sellainen! Toimistossa se tuppaa helposti unohtumaan. En halua lähteä pois Suomesta, kun vihdoinkin saan nähdä vihreää ja aurinkoa ja tuntea lämmön iholla ja syödä loputtomasti herneitä (mmm, lempparia!).

Ah, Suomen kesä ja kimaltelevat järvivedet! <3

Ah, grilliruokaa! <3

Ah, loputtomasti herneitä! <3

Ah, Suomen metsät! <3

Ah, romanttiset järvimaisemat! <3

Ah, Suomen kesäyöt! <3

Jos häiden jälkeen jää lantteja jäljelle, suuntaamme todennäköisesti marras-joulukuussa häämatkalle jonnekin palmusaarelle. Kohdetta ja ajankohtaa emme ole pohtineet vielä konkreettisesti, mutta tavoitteena on, että vuoden synkimpänä aikana olisi upeaa päästä jonnekin sellaiselle "oikealle häämatkalle"!

Tulen sitten taas raapustamaan tänne hääblogiin häämatkasuunnitelmistamme, kun ne varmistuvat.

Jejeee, ihanaa: häät & kesäloma upealla möksällä! En jaksaisi odottaa! Wuuhuuu!

Unelmien sormus saapui (taas)

Unelmieni vihkisormuksen hankkiminen on osoittautunut tässä matkan varrella harvinaisen kimurantiksi touhuksi.

Sormukseni saapui minulle jo kerran ja nyt taas uudelleen, katsokaas, kun lähetin sen korjattavaksi... :D Kerron tarinan tässä nyt pitkän kaavan mukaan... Koittakaa kestää!

Minulle The Sormus on ollut häähumussa Se Tärkein hankinta. Kun muut morsiamet innostuvat hääpuvuista tai vaikkapa "päivän prinsessana" olemisesta, minulle tärkeintä on ollut saada Joku Ihana Sormus, jota saan käyttää lopunikääni meidän rakkautemme merkkinä.

Rakastan koruja ja siksi myös blogini nimi on Bling-bling-morsian. Tarkoituksena on saada ihana bling-bling sormeeni, sillä tällaiset hankinnat eivät ole jokapäiväisiä, vaan ainutkertaisia. Myös sulho tietää, miten tärkeä sormus on minulle, joten siitä ei ole tingitty hääsuunnitelmissa. Sain juuri sen, minkä halusin.


Tältä näyttää korjattu vihki- ja kihlasormusyhdistelmäni.
Molemmat sormukset ovat Kohinoorin Natalie-sarjaa.

Iskin heti silmäni Kohinoorin Natalie-sormukseen, joten en ole hetkeäkään harkinnut vihkisormukseksi mitään muuta mallia. Halusin kyllä katsella tarjontaa, mutta Nataliella ei ollut aidosti kilpailijaa. Pidin siitä, miten sormuksessa on matala istutus, kun yleensä solitääreissä on istutuksena korkea törrö. Sellainen ei ole käytännöllinen, eikä omissa silmissäni kaunis.

Kihlasormus hankittiin tieten tahtoen niin, että se sopisi juuri Natalie-sormuksen rinnalle. Siksi päädyin valitsemaan saman Natalie-sarjan rivisormuksen. Se olikin hyvä päätös, sillä rakastan kihlasormustani. Vieläkin pysähdyn ihailemaan, miten kaunis se on <3 Se on päivieni piristys.

No niin. Sitten tilasimme yksikivisen Natalien vihkisormukseksi. Ehdin jo hehkuttaa vihkisormusta oikein huolella tänne blogiinkin. Kun otin blogia varten kuvia, ihmettelin vähän, että jokin ei toimi, kun laitan kihlan ja vihkin rinnakkain. Jouduin erikseen asettelemaan sormukset sormeeni rinnakkain kuvia varten. Tajusin, että vihkin istutus eli kastikka osuu kihlan reunaan jättäen sormusten väliin raon. Jaa, joku voisi sanoa, että pikkujuttu, mutta juuri tämän halusin välttää, kun valitsin sormukset samasta sarjasta. (tämä on tärkeää myös siksi, että ajan kanssa sormukset kuluttavat toisiaan, ja jos kihla osuu kastikkaan, se voi kulua niin, että timantti tipahtaa pois paikoiltaan) Natalie-sormuksia markkinoidaan juuri niin, että ne sopivat rungoltaan saumattomasti toistensa kaveriksi. No eivätpä sopineetkaan.

Otti aivoon, mutta ajattelin ensin, että mitäs tuosta. Kunnes parin päivän päästä harmitti vielä enemmän. Lähetinpä sitten kitkerää palautetta Kohinoorille (Kultakeskus). Sormus on kuitenkin suuri rahallinen satsaus ja on kurja katsella vihkisormusta harmissaan lopun elämäänsä. Tarkoitus kun on aivan päinvastainen.

Kohinoor toimi loistavasti. Sieltä soitettiin minulle heti seuraavana päivänä ja luvattiin korjata sormus. Veimme sekä kihlan että vihkin Hämeenlinnaan, jossa vihki korjattiin kihlan rinnalle sopivaksi. Kihlakin rodinoitiin uudelleen ihan vain kaupan päälle, koska se oli jo kulunut käytössä. Korjattuun vihkiin tehtiin uusi kaiverrus, ja mukaani annettiin jalokiven ja kullan kiillotusainetta :) Palvelu oli mahtavaa, nopeaa ja ystävällistä, kiitos siitä Kultakeskukselle!

Nyt olen ollut hiukan hämilläni siitä, mitä ajatella sormuksesta. Korjauksen jälkeen timantin istutus on todella korkea, kun alun perin ihastuin sormuksessa juuri siihen kauniiseen ja käytännölliseen matalaan istutukseen. Minun on pitänyt vähän nieleskellä ja totutella ajatukseen, että sormus ei lopulta olekaan ihan sellainen kuin toivoin.


Ylhäältä päin katsottuna sormus näyttää melko samalta kuin ennen,
vaikka kyllä sen erottaa, että timantti on entistä kauempana rungosta.


Harmi, etten ottanut kuvaa matalan istutuksen profiilista.
Ero on meinaa huima. Tästä kuvasta näkee hyvin,
miten korkealla istutus nyt törröttää. Matalassa istutuksessa timantti on
todella lähellä runkoa toisin kuin tässä korkeassa törröistutuksessa.

Koska Natalie-rivari (kihlani) kivillä 10 x 0,03 on itse asiassa melko korkea, jouduttiin vihkisormuksen timantin istutuksesta tekemään todella korkea, ettei sen reuna iskisi kihlaa vasten.

Kuulemma 0,03-kivisen rivarin rinnalle kuuluisi 0,4 karaatin solitääri ja siksi istutus tökkäsi vastaan, koska minulla on "vain" 0,34 karaatin solitääri. Oman solitäärivalintani rinnalle olisi kuulunut 0,02-kivinen rivari. Tällöin niiden rungot olisivat sopineet toisilleen.

Käytännössä ostimme siis jo kuukausia sitten "vääränlaisen" kihlan tulevaa vihkisormusta ajatellen, vaikka kyseessä oli saman sarjan sormukset, joiden mainostettiin sopivan yhteen. Olin käynyt monessa kaupassa katsomassa sormuksia eikä yhdessäkään myyjä ollut osannut neuvoa, että rungot olisivat erilaiset riippuen kivikoosta. Luulin, että sormuksen istutus on aina samanlainen ja kivikoko vain vaihtelee.

Solitääriksi myydään pääasiassa 0,3-karaattista, joten mistä ihmeestä minun olisi pitänyt keksiä, että minun on ehdottomasti hankittava rinnalle vieläkin suurempi, 0,4 karaatin timantti?? Ja miten olisin voinut tajuta, että 0,4 karaatin sormuksessa istutus on korkeampi kuin 0,3-kivisessä? Luulin, että sormukset ovat samanlaiset! Niillähän on sama nimikin!

Huoh. Sormuksen kauneus oli mielestäni juuri siinä matalassa istutuksessa. Harmittaa, koska tuollaisia korkeita törröjä voi ostaa mistä kultakaupasta tahansa. Sellainen tarttuu helpommin joka paikkaan, hanskoihin, hiuksiin... onnistuin äsken sitä sovittaessani jopa tökkäämään pikkurillini siihen, eikä tämä ole nyt liiottelua :D

Tässä sormus näyttää ihan nätiltä :)

Tästä kuvasta näkee taas hyvin, miten törrö profiili sormuksessa on.
En tykkää :(  Törröjä solitäärejä on kultakaupat täynnä,
mutta matalaprofiilista onkin jo vaikeampi löytää. Luulin, että kädessäni
komeilisi ihana matala solitääri, mutta ei... Sain ikioman törrön.
Opettelen nyt tykkäämään törröstäni.

Kohinoor ei siis ole tehnyt mitään väärin, on vain kyse omasta maustani. Enemmänkin syy on kultakaupan myyjissä, joiden olisi pitänyt osata ohjeistaa, mitä oikeasti olen ostamassa.

Niin paljon pistin aikaa ja vaivaa sormuksen valitsemiseen, että tämä on kyllä jo surkuhupaisaa! Matala istutus oli juuri se juju, miksi ylipäätään halusin solitäärin. Ostos ei todellakaan ole hintansa arvoinen, jos päällimmäiseksi tunteeksi jää pettymys. Olisi kiva olla innoissaan, että saa sormeensa hääpäivänä jotain upeaa.

Noh, olen mallaillut sormusta tässä pitkin päivää ja onneksi alan jo unohtaa, miltä matala profiili käytännössä näytti ja alan tottua tähän korkeaan. Sormus on joka tapauksessa kaunis, vaikkei se nyt millilleen ollutkaan sellainen, mihin alun perin ihastuin. Ja korjauksen jälkeen se sopii täydellisesti kihlani kaveriksi.

Luulenpa, että ylihuomenna (alkushokin jälkeen) olen jo todella tyytyväinen sormukseeni. Ainakin toivottavasti. ;) Se on ainakin hyvä merkki, että minun ei tee mieli ottaa sormusta pois sormestani kaiken mallailun jälkeen, joten kyllä tämä tästä! :)

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Parempi mieli, hyvät häät

Mulla on nyt ollut paaaaaljon parempi mieli kaikkeen häihin liittyvästä kuin pari viikkoa sitten. Nyt on taas kiva järjestää häitä ja uskon aidosti, että niistä tulee kivat ja kaikki menee hyvin! :)

Tunneskaala on tässä häitä suunnitellessa mennyt niin, että ensialkuun oli painetta suorittaa. Oli hoppu saada pyörät pyörimään. *Tars tehrä jottai* -vaiheen jälkeen kaikki asiat koskettivat ja itkettivät. Onhan se nyt koskettavan kaunista mennä naimisiin <3 Sehän on yksi SUURI virstanpylväs elämässä. Tuntui, että en selviä häistä itkemättä.

Itketyksen jälkeen kaikki alkoi ahdistaa. Tuli olo, että ei jaksaisi enää yhtään miettiä hääjuttuja, eikä pidä mistään häihin liittyvästä ja että ögh. Samalla alkoi vähän jännittää. Kun ahdistus kasautui negatiivisuuden multihuipentumaksi, se meni täysin ohi ja aloinkin nauttia hääsuunnitelmista. Tajusin, että meillä on suunnitelmissa kaikkea ainutkertaista kivaa ja sitä on turha pilata itkemällä ja ahdistumalla.

Nyt on sitten niinkin käsittämätön olotila, että mua ei jännitä, mua ei stressaa, mua ei itketä eikä ahdista :D Se on aika mahtava olotila ottaen huomioon, että häihin on tasan-kaksi-viikkoa-aikaa. Alan olla hiukan innostunut, mutta toivon, että ehdin vielä innostua tässä enemmänkin. Ehkä sitten, kun loma alkaa. Nyt työasiat vie niin paljon tilaa mielestä.

Mulla on kesälomaa viikko ennen häitä ja viikko häiden jälkeen, eli aikaa ei ole kovin paljon pelkästä "häähumusta" nauttimiseen. Nyt ensimmäisen kerran nuo häät tuntuvat aivan todelta, kun tajuan, miten lähellä ne oikeasti ovat. Että kyseessä on ihan konkreettinen juttu, eikä mikään silloin-joskus-sitten-x-ajan-päästä.

Seuraava huomio onkin, että olen jo tasan kahden viikon päästä rouvashenkilö! Whataaaa! :D ROUVA!!!! Hmm... enteilee hiukan ikäkriisiä ;D


PS. Mies kotiutui polttareista, eikä ollut telonut kumpaakaan jalkaansa ja oli muutenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Wupii! :)


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Viiniä ja vähän polttaripohdintaa

Heippahei, kirjoittelen täällä samalla, kun siemailen punkkua. On aika hyvää, m-mmm.

Ei, tämä ei ole mikään nolo kännipäivitys, vaan punkun (ja valkoviinin ja kuoharin) juominen kuuluu nykyään miltei arkipäiväisiin rutiineihimme. Meinaa testailemme, mitä juomia tarjoamme häissä, hehe! :)

Tässä kesän mittaan olemme kyselleet Alkon kassoilta ja Ruotsin-laivan tax free -myyjiltä vinkkejä hyviksi viineiksi, kun valinnan pitäisi miellyttää monta makua ja sopia monen eri sorttisen ruuan kanssa. Alkumaljaksi tulee kuohuviiniä, emmekä tunteneet niitä miltei lainkaan.

Sulho lähtee bestmanin kanssa ensi viikolla hakemaan viinejä Virosta. Tai näin ainakin oletan. Sulhoa kun tultiin tänään hakemaan polttareihin, niin en voi olla laisinkaan varma, jos hänet onkin raijattu Suomenlahden toiselle puolelle jo nyt. Noh, tuskin he samalla reissulla jaksavat hoitaa viinipuolta ;) Tiesin polttareista jo etukäteen ja toivon kovasti, että sulholle ne, tai edes niiden ajankohta, tuli yllärinä.

Itselläni suurin toivomus miehen polttareista on, ettei hän a) katkaise jalkaansa tai b) riko polveansa. Kepeillä könkkäävä sulhanen olisi tosi kurja juttu. Tässä vuosi sitten sulhasen polvi menikin rikki töissä, joten nyt saisi mies pysyä kasassa ainakin seuraavat 2 viikkoa. Sen jälkeen ei haittaa enää niin paljon :D Muistelen jalan telomistraumojen osalta myös sitä, miten vanhojen tanssiparini muinoin teloi jalkansa ennen suurta päivää... mutta onneksi koki ihmeparantumisen juuri parahiksi! :)

Minulle itselleni ei tule polttareita, koska en halua sellaisia. Pistetään syyksi se, että olen monessa häihin liittyvässä asiassa vastarannankiiski, myös tässä.

Tosti Butterfly -kuoharia tarjoillaan
todennäköisesti häissämme alkumaljana. 

No niin, palataan viineihin.

Suunnitelmissamme on ostaa kuohuviiniksi Tosti Butterfly (Demisec, Italia) -kuoharia, jota suositteli kiva myyjä Perniön Alkossa.

Sen sijaan laivalla Martini Asti -kuoharia hypettänyt myyjä (joka sekin oli tosi kiva tyyppi) saa nyt täystyrmäyksen. Myyjä kehui, miten kuohari on makeampaa kuin normaalisti, kuulemma mummot ja mammat tykkää ja että hän tarjoaisi sitä, mutta hyyyi, yhden siemauksen jälkeen en voinut juoda enempää. Se oli kuin limpparia, mutta pahempaa. Siis toooodella makeaa. Ei siis sitä!! xD

En muista, mitä muita olemme kokeilleet. Hyvä, että muistamme, mitä olemme valinneet :D

Valkoviinipuoli oli vaikeampi, koska mies ei tykkää valkkarista ja tuntuu vaikealta tehdä päätöstä yksin vain omaan makuun pohjautuen. Testasimme Vuoden viinin 2012 voittajan saksalaisen Anselmann Weissburgunder (trocken) 2012, joka oli mielestäni ihan hyvää, mutta hiukan vahvaa. Toisena testasimme saksalaisen Deep Roots Riesling (trocken) -valkkarin, joka oli muistaakseni aika hyvää, mutta siitä tuli kuuma :D Siis meille molemmille tuli tosi kuuma siitä?? Vai oliko silloin tosi kuuma ilta... En tiiä, mystistä, haha :D

Lempipunaviinini on israelilainen Yarden Mount Hermon, jota ostan yleensä aina, jos on punkun tarvetta. Pullon tunnistaa helposti etiketin kuvasta. En ole varma, saako tätä merkkiä Virosta, joten varuiksi olemme valinneet australialaisen Jacob's Creek Merlot Vintage 2012 -punaviinin. Juurikin sitä maistelen nyt :)

Mun lempipunaviinini <3 Suosittelen!

Meidän häistä ei tule sellaisia juominkibileitä, mitä usein on. Toivottavasti kukaan vieraista ei pety tai loukkaannu illan juoma-annista, mutta meille tulee tosiaankin vain alkumalja ja ruuan kanssa puna- ja valkoviini. Siinä kaikki. Tarkoitus ei ole juottaa ihmisiä känniin, vaan viettää iloista juhlaa suht selvinpäin. Emme tietenkään kiellä, jos joku haluaa tuoda omat juomat. Se on jokaisen oma asia. Näillä mennään! :)

Mitäs te tuumaisitte tällaisesta juomapolitiikasta?

Sulhaseni James Bond

No niin! Sulhasen puvun etsintäkierros tuotti tulosta. Suuntasimme eilen Frakkipalvelu NAMiin (Helsingissä), ja sieltä löytyi sulhasen (ja morsiamenkin) mieleinen kokonaisuus. Aiemmasta sovituskerrasta voi katsella kuvapostauksen täältä.

Sulho astelee alttarille saketissa. Sovituksessa oli kaksi erilaista liiviä: vaalea (hopeiseen taittava) ja hopeanharmaa.

Vaihtoehto 1. Vaalea liivi.


Kokonaisuus vaalean liivin kanssa. Takkina saketti.

 
Ensimmäinen vaihtoehto, joka oli vaalea (hopeiseen sävyyn taittava), vaikutti vähän pliisulta. Kokonaisuus oli ehkä hiukan liian vaalea ja pienenpieni kuvio vaikutti morsiamen silmissä tapettimaiselta, kun sitä oli sekä liivissä että krakassa. Emme tulleet kokeilleeksi, miltä kokonaisuus olisi näyttänyt eri värisellä krakalla. Krakaa vaihtamalla vaaleaan liiviin ja koko kokonaisuuteen olisi varmasti tullut eloa.

Toinen liivi oli hopeanharmaa ja siinä oli suurempi kuviointi, joten se miellytti heti enemmän.

Vaihtoehto 2. Hopeanharmaa liivi ja harmaa kraka.

Kokonaisuus hopeanharmaalla liivillä ja harmaalla krakalla. Tämän valitsimme.








Kokonaisuus hopeanharmaalla liivillä ja astetta tummemmalla krakalla.

Toiveissani oli, että sulhon vaatteisiin saataisiin heleitä sävyjä, jotta juhlan iloinen luonne tulisi esiin myös miehen vaatetuksesta, mutta heleitä sävyjä ei ollut tarjolla. Lopputulos on joka tapauksessa ryhdikäs ja tyylikäs. Jeje! Mieshän näyttää ihan James Bondilta, eiks ni! :D

Valitsimme sulholle siis kakkosvaihtoehdon: hopeanharmaan liivin ja harmaan kravattisysteemin (miksi tuollaisia kutsutaan??). Krakoja mallailimme vähän enemmänkin hopeanharmaan liivin kanssa. Tumma kraka (alimmassa kuvassa) vei liikaa huomiota, joten harmaa kraka tuntui paremmalta. Se sointui kivasti yhteen liivin kanssa. Olisin halunnut nähdä kokonaisuuden vielä astetta vaaleamman kravattisysteemin kanssa, mutta sellaista ei löytynyt, joten tällä mennään.

Koska sulho ei tykännyt kiiltävistä lakerikengistä, otimme niiden sijaan mattapintaiset popot.

Nyt sulhonkin asu on plakkarissa, joten tehtävälistamme vain lyhenee! Tosin eihän tässä olekaan enää kuin KAKSI VIIKKOA HÄIHIN!!!! Jaaaa-iiiks! Jänn-jänn.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Koristekiemuroita ja paikkalappuja

Paljon monenlaisia ajatuksia koristelun suhteen, mutta ei yhtään päätöstä.

Olemme pyöritelleet koristelun suhteen ainakin seuraavanlaisia teemoja:

  • Meri. Esim. pienoiskokoisia veneitä, kaisloja, kiviä ja sinistä.
  • Kivi-tuikut. Eli pöydät koristeltaisiin eri värisillä Iittalan Kivi-tuikuilla (joita RAKASTAN by the way ja joita löytyy meikäläiskältä aika monta)
  • Suomen luonto. Koivun oksia, kiviä, luonnonkukkia.
  • Ei minkäänlaista teemaa. Pöytiin kynttilät, paikkakortit ja pari kukkamaljakkoa.


Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että meille ei tule minkäänlaista teemaa, vaan ammennamme ideoita vähän noista kaikista.

Suunnitelmissa on askarrella hyyyvin simppelit paikkakortit jonkin värisestä kartongista (ei pysty päättämään: harkinnassa on ollut jo sininen, turkoosi, valkoinen, luonnonvalkoinen, musta, hopeinen, punainen, ruskea, vihreä ja liila, hahaha).

Niiden kaveriksi askarrellaan jonkinnäköiset ohjelmat. Hmm, huomaattehan, miten yksityiskohtaiset suunnitelmat meillä on? ;) Itse olisin toteuttanut ohjelmat ihan vain niillä Ikean seisovilla kehyksillä, joita kaikilla on, mutta sulho taas kallistuu kartongista taitellun kolmisivuisen ohjelman suuntaan. Ehkäpä siis sellaiset.



Kun kävimme juhlapaikalla, tajusin, että keskenään eri väriset Iittalan Kivi-tuikut eivät lainkaan pääse oikeuksiinsa siellä. Juhlapaikka on itsessään jo tosi kaunis, eikä sinne sovi värien sillisalaatti. On siis paras valita vain joitakin värejä ja pelata niillä. Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa tuikkuja, joita minulla sattuu olemaan kaikista eniten, kuten mattakirkkaita.

Näiden muutamien tuikkujen kaveriksi tulee kirkkaita maljakoita, joissa jokaisessa on muutama kukka. Eikös tämä jo riitä koristeluksi?

Olen kuukkeloinut tosi kivannäköisiä paikkakortteja, kyllä jotkut osaa! Joku ilta täytyy rykäistä ja pitää pienet askartelutalkoot :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kuvapostaus: Sulholle pukinetta päälle

Kävimme katsomassa sulhaselle vuokrapukua Tyynelässä Töölössä. Ajattelin, että homma olisi hoidettu kertaheitolla, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Paikka oli täpötäynnä vaatteita, mutta tuli sellainen olo, ettei sen kaiken runsauden keskeltä osaa oikein tarttua mihinkään.

Sulholle on tärkeää saada tietyn mallinen hyvin istuva paita, ja vuokrapaita lökötti ikävästi. Se vaikutti muutenkin hiukan huonokuntoiselta. Vaihtoehtoja ei ollut, joten emme innostuneet vielä vuokraamaan mitään. Suuntaamme myöhemmin toiseen pukuliikkeeseen, vaikka aika tuppaa käymään vähiin. Osa vaatteista on jo varattu hääpäivältämme.

Vaaleanhopeinen liivi näytti livenä pliisulta,
vaikka tässä kuvassa se onkin tosi kiva.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin palomiehen juhlapuku, jonka sulho saisi ammatin puolesta ilmaiseksi käyttöönsä. Palomiehen juhlapuvussa on vain se huono puoli, että se muistuttaa työstä (sulho ei tykkää, että ammattia korostetaan) ja se, että asu vaikuttaa kovin ulkotakkimaiselta (morsian ei tykkää) ja sen värimaailma ei sovi lainkaan yhteen morsiamen värimaailman kanssa (morsian ei tykkää).

Palomiehen juhlapuvussa on siis punaiset raidat housuissa ja kultainen vyö, kun taas tällä morsiamella on vaaleanpunaista kimpussa, hopeanväriset korut ja hopealla kirjailtu huntu.

Sakettitakki miellytti sulhoa.

Itse en ymmärrä hölkäsen pöläystä miesten vaatteista, mutta tutustuin tänään sellaisiin käsitteisiin kuin saketti ja bonjour-takki. Saketti miellytti sulhasta enemmän, joten todennäköisesti päädymme siihen.

Tämä vaaleankellertävä ei ollut laisinkaan kiva.

Sulho haluaisi, että liivissä olisi kuviointi.
Tässä ei kuitenkaan ollut sellaista.

Päänvaivaa tuotti myös liivin värisävy. Meillä ei ole teemavärejä häissämme, joten oli vaikea päättää, mikä olisi hyvä sävy liiville. Samaan aikaan pelotti, miten käy jälleen kerran valkoisten eri sävyjen kanssa, jos sulho valitsee esimerkiksi kermanvaalean tai norsunluunvärisen liivin. Näyttääkö hääpukuni siinä vierellä keltaiselta? Ehkä hopeinen tai harmaa olisi hyvä valinta. Ne ainakin näyttivät pukevan sulhoa hyvin.

Tästä tykkäsimme molemmat eniten.

Kokonaisuus kivoimman
liivivaihtoehdon kanssa.

Naps, hakusessa maalaisromanttiset potretit

Tapasimme tänään hääkuvaajamme Karinan ja mietimme, millaisia kuvia sitten hääpäivänä oikein otetaan. Ihan jännää, miten onnistumme relaamaan ja poseeraamaan kivasti, kun minun kärsivällisyyteni kameran edessä on pulun luokkaa ja sulho taas ei ylipäätään tykkää olla kuvattavana ja uskoo, ettei onnistu kumminkaan.

Toivottavasti Karina tykkää haasteista! :D


Malleista huolimatta toiveissa olisi maalaisromanttisia kuvia ja melko perinteisiä hääpotretteja. Teijolla ympäristö on niin kaunis, että ainakin tausta tarjoaa kuvaajalle paljon. Ehkä mekin onnistumme vielä irrottelemaan: vahvana palomiehenä sulhanen on valmis nostelemaan minua kuvissa, mutta saas nähdä, suostuuko tämä morsmaikku moiseen!!! Toisaalta sellainen eukonkantoteema voisi olla tosi hauska! ;)

Suunnitelmissamme on, että kuvia otetaan heti vihkimisen jälkeen (jolloin vieraat joutuvat valitettavasti hiukan odottelemaan meitä) ja sitten vielä myöhemmin illasta juhlapaikalla. Jotkut hankkivat kuvia myös valmistautumisesta, kuten meikkauksesta, kampauksen tekemisestä ja pukeutumisesta, mutta minä en halua sellaisia. Haluan poseerata kuvissa vasta sitten, kun olen valmis ja näytän hyvältä :D

Tässä muuten hääkuvaaja Mari Lehtisalon ajatuksia Teijosta kuvauspaikkana. Kannattaa lukaista ja katsella samalla upeat otokset!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kuka seisoo alttarin toisella puolen?

Meille ei ole yhdentekevää, kuka pappi meidät vihkii. Itse asiassa olen vähän jännännyt, kuka se mahtaa olla.

Kuukkeloin Salon seurakunnan Perniön alueen pappeja ja vaihtoehtoja ei ole monia. Lisäksi ei voi koskaan tietää, jos vihkimisen hoitaakin joku kesäpastori. Salaa vähän toivoin yhtä pappia juuri meidän häihimme (vaikken edes tunne häntä) ja kas, soitto seurakuntaan paljasti, että juuri tuo pappi on varattu meille! Jee! Ihanaa!

Tässä sitä sitten seistään ja puristetaan pikkurilliä!
Kuva: Teijonkirkko.fi


Sulho aikoo kuitenkin vielä soittaa papille ja "puhutella häntä", jotta tiedämme, mikä hän on miehiään. :D Onko tää normaali asetelma?? Haha! :D Jos ilmenee, että pappi ei soveltuisikaan vihkimään juuri meitä, pyytänemme viimehetken kiireessä jonkun tuttavapiirin papin meitä vihkimään.

Uskon kuitenkin, että tuo perniöläinen pappi sopii meille. Kyseessä on julkisuuttakin niittänyt nuori teologi, joka on esittänyt kritiikkiä vanhoillislestadiolaisia opinkäsityksiä vastaan. Hän kuvaa itsekin olevansa vanhoillislestadiolainen, vaikka on evankelisluterilaisen kirkon pappi (juu, tiedän, että myös lestadiolaiset kuuluvat virallisesti ev.lut.-kirkkoon). Tämä on mielestäni hieman hämäävää, koska omasta näkökulmastani lestadiolainen usko eroaa olennaisesti evankelisluterilaisesta ja aiheuttaa omassa päässäni ristiriitaa. Toisaalta hän on kritisoinut joitakin vanhoillislestadiolaisuuden epäkohtia. Hmm, vaikea sanoa. Erityistä plussaa on, että hän antaa itsestään sellaisen kuvan, ettei purematta niele asioita ja etsii todella sitä totuudellista sanaa.

Toivon, ettei pappi vain suorittaisi platonisesti vihkikaavaa. Hyvä vihkipappi on selkeä puhuja, joka tuo vihkipuheeseen tunnetta, aitoa sisältöä ja persoonallisuutta. Toisaalta olemme päivän toinen vihkipari, joten häntä voi jo vähän uuvuttaa siinä vaiheessa. Noh, ei se mitään. Edelleen kaikista tärkeintä on, että joku pappi ylipäätään saapuu paikalle ja pääsemme sanomaan tahdon <3

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hääpuku haettu kaupasta kotiin

Hihiii, tänään on taas parempi päivä :) Pari päivää synkistelyä katosi, kun kävin sovittamassa lyhennettyä hääpukuani. Kumma kyllä, mekko oli mun mielestäni taas tosi kiva :) Jee!

(joo, en ole maanis-depressiivinen, vaikka ehkä vaikutan näissä postauksissa siltä, olen vain Rölli-morsian, hihii)


Arvatkaapas, mikä täällä roikkuu! :D

Kokeilin puvun kanssa uutta helmikaulakoruani ja se sopi siihen mainiosti!

Nyt seuraa pieni paljastus puvusta, joten te, jotka haluatte yllättyä hääpäivänämme, jättäkää lukeminen tähän, pliiiz.

                        **********************************************

No niin, tärkein kriteerini puvulle oli, että siinä olisi jonkinlaiset olkaimet. Koen oloni tosi alastomaksi olkaimettomissa mekoissa ja ne näyttää mun mielestä siltä kuin jotain olisi jäänyt kesken. En pääasiassa pidä olkaimettomista hääpuvuista. Vuosikaudet melkein kaikki hääpuvut ovat olleet olkaimettomia malleja ja vasta viime vuonna ja tänä talvena markkinoille on alkanut tulla enemmän olkaimellisia. Muoti on siis vihdoinkin muuttumassa. Myynnissä on tosi kivoja vaihtoehtoja.

Koska hankin mekkoni käytettyjen pukujen liikkeestä, siellä tietenkin oli suurin osa noita viime vuosien mekkoja eli niitä olkaimettomia. Se ainut olkaimeton, jota sovitin ja jonka yläosasta en hirveästi innostunut, oli juuri se mekko, jonka myös ostin! :D

Toisin sanoen minulla on olkaimeton hääpuku, hahaha :D Hankin juuri sitä, mitä nimenomaan en halunnut!

Lyhennyksen yhteydessä mekkoon tehtiin irrotettava halterneck-kappale, jolla voisin halutessani täyttää sitä tyhjää "alastonta" yläkroppaa. Se on minusta tosi kiva, MUTTA sepä ei tietenkään sovi yhteen kaulakoruni kanssa, argh! Kaiken kukkuraksi myöskään huntu ei sovi kaulakorun kanssa yhteen.

Mekko on varmasti kauneimmillaan ilman halterneckiä, kuten se on alun perin suunniteltu, mutta toisaalta oloni on kotoisampi halterneckin kanssa.

Seuraa SUURIA päätöksiä, kun pitää päättää:
a) pidänkö puvun halterneckina vai olkaimettomana
b) riippuen a-kohdan valinnasta, minkä kaulakorun laitan
c) mitä sitten jos valitsen helmikaulakorun, niin se ei sovi hunnun kanssa yhteen (huntu sai kaulakorun näyttämään keltaiselta... valkoisen sävyt on aika petollisia)
d) mikä kampaus sopii kokonaisuuteen (ei hajuakaan)

Ei voi muuta sanoa kuin, että kylläpä miehet pääsevät häissä helpolla! Nainen joutuu höyryämään tällaisista asioista, kun mies puolestaan vetäisee päälleen jonkun tumman puvun, joka nyt sattuu käteen osumaan ja ottaa sitten hörän kaljaa! ;D

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ihania nutturakampauksia

Inspiraatiokuvia nutturakampauksille:

1. Upea kampaus ja bonuksena
mielettömän kaunis selkäosa mekossa.

2. Takuuvarman tyylikäs.

3. Letti on tällä hetkellä muodikas
valinta hääkampauksissa.

4. Romanttinen ja rento.

5. Tämä sopisi vintage-henkiseen kokonaisuuteen.

6. Tyylikäs ja naisellinen.

7. Mukavan rento kampaus.


Kuvapostaus: Kauniita hääpukuja

Pakko tehdä kuvapostaus kauniista hääpuvuista (tästäkin huolimatta). Näissä mekoissa on elementtejä, joita hain, tai ainakin luulin hakevani, hääpuvusta.

Kaikki kuvat ovat Lovebirdsin Facebook-sivuilta. Mekot ovat myynnissä olevia käytettyjä hääpukuja.

1. Aaaivan ihana yläosa! Tykkään!

2. Täydellinen! Voi kunpa tämä olisi ollut
myynnissä, kun kävin ostamassa puvun,
sillä tämä olisi ollut mun hääpukuvalintani.

3. Kiva yläosa, tylsä alaosa.

4. Toosi kiva yläosa, mutta alaosan
lärppäpäällys muistuttaa aamutakkia.


5. Ihana pitsipuku, mutta en tykkäisi ilman
olkaimia. Yläosa näyttää alastomalta.

Ehdoton ei häähulluudelle ja kaasolle

Hyyyvin monet naiset muuttuvat monstereiksi ennen häitään. Pelkään ihan tooodella paljon, että mullekin käy niin. Toivon tietenkin, että ei, koska hääjutut ei ole mulle niin tärkeitä, mutta silti olen nähnyt sen tapahtuvan tutuille täysjärkisille naisille niin monta kertaa, etten voi vannoa, josko minäkin olen niitä.

Note to self: vältä tätä.
(Kuva: haahullu.blogspot.fi)






Keitä niitä?

No niitä, joilla menee suhteellisuudentaju täysin ja jotka alkavat järjestää häistään jotain vuosisadan spektaakkelia, jossa vain minäminäminä olen tärkeä ja minunminunminun tarpeeni menevät kaikkien edelle. Samalla suututetaan mummot ja kummit, tuhlataan rahaa aivan silmittömästi, kuvitellaan, että häät on jonkinlainen näytös ja että morsiamen kuuluu olla päivän keskipiste. Lisäksi niiden kuvitelmiin kuuluu, että kaikkien pitää alinomaa olla kiinnostuneita keskustelemaan häistä ja morsiamen tarpeista. Ehkä tarpeen on myös pienet itkukilarit, jos ruusukimpun sävy ei olekaan persikka, vaan oranssi. Luin kaiken huipun tässä yksi päivä netistä: morsian oli määrittänyt kaasojensa kynsilakkojen värit!!! *itkee ja nauraa*

Hei oikeasti, ne on vain häät. Samalla tavalla monella meistä on yo-juhlat tai syntymäpäivät tai rippijuhlat, eikä kukaan (yleensä) kilahda niistäkään. Miksi sitten häiden takia pitää menettää järkensä?

Miksi morsian unohtaa, että ei, morsian ei todellakaan ole päivän keskipiste, vaan he, morsian ja sulhanen, juhlivat suurta päiväänsä YHDESSÄ? Ja minne unohtuu, että kyseessä on nimenomaan JUHLAT, eikä mikään teatteriesitys, jossa kaiken pitäisi mennä jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan? Juhlissa iloitaan ja ollaan rennosti, miksi sitten häissä tämä tuntuu olevan mahdottomuus? Mikä ******** niitä oikein vaivaa?

Ja ei, morsiamen ei todellakaan tule sanella, miltä hänen ystäviensä kuuluu näyttää. Kai jokainen on sen verran oma persoonansa ja omaa sen verran itsekunnioitusta, että osaa juuri ja juuri pukeutua fiksusti ja itseään miellyttävästi juhliin? Morsiamen ei todellakaan tarvitse valita sävy sävyyn sopivia vaatteita ystävilleen, kuten suuressa ja ihmeellisessä Ameriikan maassa. Asumme Suomessa.

No niin, tämän avautumisen jälkeen totean, että kyllä, pelkään ihan kamalasti, että muutun yhdeksi niistä. Mies sanoo, että bridezillan oireita on jo ilmassa. Apua! 112!

Juuri tämän vuoksi minulla ei ole kaasoa. En halua koskaan kellekään kaverilleni tehdä niin, että hän joutuisi kärsimään minun häähulluudestani. On itse asiassa suuri ystävyydenosoitus olla pyytämättä ketään kaasoksi. Tämä merkitsee, että hei, välitän teistä todella, enkä ota riskiä siihen, että höykytän teitä silloin, kun minun itse asiassa pitäisi napata se sininen pilleri. Minulle on valtaisan tärkeää, ettei minulla ole kaasoa. Joudun silti pyytämään käytännön apua ystäviltä hääpäivänä, esimerkiksi hääpuvun päälle laittamisessa, mutta kaasoa minulle ei toooodellakaan tule. Toivottavasti ei myöskään häähulluutta.


Häämasennus, onko sellaista?

Mulla on kriisi. Itse asiassa tuntuu, että mulla on joka päivä jonkinlainen kriisi :D Onko tämä tavallista morsiamille tai häähulluille? Vai onko tämä enemmänkin Rölli-morsiamen ongelma? Meinaa masentelin taas oikein huolella eilen. Oli olo, että en pidä mistään häihin liittyvästä. En edes niistä kivoista ja kauniista hankinnoista, joita on jo tehty ja joista olen innoissani vouhottanut.

Kuva: thebudgetsavvybride.com


On se hyvä, että häät on jo pian, niin en ehdi hommaamaan kriisin keskellä tyyliin kolmatta hääpukua "nostattamaan fiiliksiäni". Kyse ei nyt ole hankinnoista, vaan jostain pinkeästä stressitilasta, jonka keskellä kärvistelen uupuneena.

Kaiken huipuksi olen sivusilmällä seurannut Lovebirdsin Facebook-päivityksiä ja myyntiin tulee koko ajan kivempia ja kivempia mekkoja (lue: enemmän sellaisia, joita toivoin löytäväni). Oikeasti: nyt kaikki morsiamet luvataan yhdessä, että hääpuvun oston jälkeen kukaan ei enää mene katsomaan liikkeisiin eikä nettisivustoille yhtään uusia mekkoja. Sitä sitten vain ollaan ja tyydytään siihen mekkoon (/mekkoihin), joka on tullut jo hommatuksi. Loppujen lopuksi ne kaikki mekot on ihan samanlaisia: hääpuku on hääpuku.

En tajua, mikä mua vaivaa. Tai siis tajuan: mulla on paineita siitä, että olen järjestämässä häitä, mutta en pidä häistä, joten en osaa järjestää sellaisia. Kaikki mielikuvitus ja hauskat persoonalliset ideat on tällä hetkellä kadoksissa jossain maanraossa, koska en pääse irti siitä ajatuksesta, millaiset meidän häiden pitäisi olla kaikkien normien ja perinteiden mukaan. Mä olisin halunnut jotain erilaista, jotain omannäköistä.

Toisaalta jos ajatellaan myönteisesti, meillä on maailman kaunein hääjuhlapaikka. Olen tosi tyytyväinen paikkaan. Lisäksi mulla on oikeasti ihan tarpeeksi kaunis hääpuku ja todennäköisesti näytän hääpäivänä ihan ihmiseltä, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Lisäksi juhliin on tulossa kaikkia rakkaita ihmisiä. Ihmisiä, joiden todella toivon olevan paikalla. Kaikkein tärkeimpänä on tietenkin vihkiminen: se, että pääsen naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa. Niin, että ei tässä asiat nyt niiiin huonosti olleetkaan.

Ehkä jos ottaisin hiukan rennommin hääajatusteni kanssa ja antaisin asioiden vain mennä sillain go with the flow -asenteella? Mua on ihan selkeästi alkanut jännittää häät ihan todenteolla. Nyt en enää usko, että mua edes itkettää kirkossa.Olen varmaan vain niin paniikissa, että saan tyyliin hengittää johonkin paperipussiin jo viikkoa ennen h-hetkeä...

Muistan kaukaisesti, miten selitin kaikille vielä maalis-huhtikuussa, että en todellakaan aio stressata häistä ja mulle on ihan sama, miten mun hiukset on, jne. Miten tuo kuulostaa niin kaukaiselta? Hädin tuskin enää muistan sitä. :D


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Helmikorut hääpäivälle (ehkä)

Tilasin Zazabellasta kivan halpis-kaulakorun, joka voisi sopia hyvin hääpuvun kanssa. Entuudestaan mulla on vaalea Thomas Sabo -helmirannekoru ja samanhenkiset Snö of Swedenin korvikset (jotka ostin laivalta juuri häitä silmällä pitäen), joten näistä kolmesta tulee aika kiva kokonaisuus.

Miltä näyttää?


Mun potentiaaliset hääkorut.


Korvikset, Snö of Sweden.

Rannekoru, Thomas Sabo.

Kaulakoru luonnonhelmistä, Illusion.

Näitä voin ehkä käyttää hääpäivänä, mutta kun kyseessä olen minä, en voi tehdä vielä lopullista päätöstä, kun on niin monta päivää jäljellä vaihtaa mielipidettä! :D

Kun menen sovittamaan hääpukuani helman lyhennyksen jälkeen, otan korut mukaan ja mallailen, sopiiko ne mekkoon.