Unelmien sormus saapui (taas)

Unelmieni vihkisormuksen hankkiminen on osoittautunut tässä matkan varrella harvinaisen kimurantiksi touhuksi.

Sormukseni saapui minulle jo kerran ja nyt taas uudelleen, katsokaas, kun lähetin sen korjattavaksi... :D Kerron tarinan tässä nyt pitkän kaavan mukaan... Koittakaa kestää!

Minulle The Sormus on ollut häähumussa Se Tärkein hankinta. Kun muut morsiamet innostuvat hääpuvuista tai vaikkapa "päivän prinsessana" olemisesta, minulle tärkeintä on ollut saada Joku Ihana Sormus, jota saan käyttää lopunikääni meidän rakkautemme merkkinä.

Rakastan koruja ja siksi myös blogini nimi on Bling-bling-morsian. Tarkoituksena on saada ihana bling-bling sormeeni, sillä tällaiset hankinnat eivät ole jokapäiväisiä, vaan ainutkertaisia. Myös sulho tietää, miten tärkeä sormus on minulle, joten siitä ei ole tingitty hääsuunnitelmissa. Sain juuri sen, minkä halusin.

Tältä näyttää korjattu vihki- ja kihlasormusyhdistelmäni.
Molemmat sormukset ovat Kohinoorin Natalie-sarjaa.

Iskin heti silmäni Kohinoorin Natalie-sormukseen, joten en ole hetkeäkään harkinnut vihkisormukseksi mitään muuta mallia. Halusin kyllä katsella tarjontaa, mutta Nataliella ei ollut aidosti kilpailijaa. Pidin siitä, miten sormuksessa on matala istutus, kun yleensä solitääreissä on istutuksena korkea törrö. Sellainen ei ole käytännöllinen, eikä omissa silmissäni kaunis.

Kihlasormus hankittiin tieten tahtoen niin, että se sopisi juuri Natalie-sormuksen rinnalle. Siksi päädyin valitsemaan saman Natalie-sarjan rivisormuksen. Se olikin hyvä päätös, sillä rakastan kihlasormustani. Vieläkin pysähdyn ihailemaan, miten kaunis se on <3 Se on päivieni piristys.

No niin. Sitten tilasimme yksikivisen Natalien vihkisormukseksi. Ehdin jo hehkuttaa vihkisormusta oikein huolella tänne blogiinkin. Kun otin blogia varten kuvia, ihmettelin vähän, että jokin ei toimi, kun laitan kihlan ja vihkin rinnakkain. Jouduin erikseen asettelemaan sormukset sormeeni rinnakkain kuvia varten. Tajusin, että vihkin istutus eli kastikka osuu kihlan reunaan jättäen sormusten väliin raon. Jaa, joku voisi sanoa, että pikkujuttu, mutta juuri tämän halusin välttää, kun valitsin sormukset samasta sarjasta. (tämä on tärkeää myös siksi, että ajan kanssa sormukset kuluttavat toisiaan, ja jos kihla osuu kastikkaan, se voi kulua niin, että timantti tipahtaa pois paikoiltaan) Natalie-sormuksia markkinoidaan juuri niin, että ne sopivat rungoltaan saumattomasti toistensa kaveriksi. No eivätpä sopineetkaan.

Otti aivoon, mutta ajattelin ensin, että mitäs tuosta. Kunnes parin päivän päästä harmitti vielä enemmän. Lähetinpä sitten kitkerää palautetta Kohinoorille (Kultakeskus). Sormus on kuitenkin suuri rahallinen satsaus ja on kurja katsella vihkisormusta harmissaan lopun elämäänsä. Tarkoitus kun on aivan päinvastainen.

Kohinoor toimi loistavasti. Sieltä soitettiin minulle heti seuraavana päivänä ja luvattiin korjata sormus. Veimme sekä kihlan että vihkin Hämeenlinnaan, jossa vihki korjattiin kihlan rinnalle sopivaksi. Kihlakin rodinoitiin uudelleen ihan vain kaupan päälle, koska se oli jo kulunut käytössä. Korjattuun vihkiin tehtiin uusi kaiverrus, ja mukaani annettiin jalokiven ja kullan kiillotusainetta :) Palvelu oli mahtavaa, nopeaa ja ystävällistä, kiitos siitä Kultakeskukselle!

Nyt olen ollut hiukan hämilläni siitä, mitä ajatella sormuksesta. Korjauksen jälkeen timantin istutus on todella korkea, kun alun perin ihastuin sormuksessa juuri siihen kauniiseen ja käytännölliseen matalaan istutukseen. Minun on pitänyt vähän nieleskellä ja totutella ajatukseen, että sormus ei lopulta olekaan ihan sellainen kuin toivoin.

Ylhäältä päin katsottuna sormus näyttää melko samalta kuin ennen,
vaikka kyllä sen erottaa, että timantti on entistä kauempana rungosta.

Harmi, etten ottanut kuvaa matalan istutuksen profiilista.
Ero on meinaa huima. Tästä kuvasta näkee hyvin,
miten korkealla istutus nyt törröttää. Matalassa istutuksessa timantti on
todella lähellä runkoa toisin kuin tässä korkeassa törröistutuksessa.

Koska Natalie-rivari (kihlani) kivillä 10 x 0,03 on itse asiassa melko korkea, jouduttiin vihkisormuksen timantin istutuksesta tekemään todella korkea, ettei sen reuna iskisi kihlaa vasten.

Kuulemma 0,03-kivisen rivarin rinnalle kuuluisi 0,4 karaatin solitääri ja siksi istutus tökkäsi vastaan, koska minulla on "vain" 0,34 karaatin solitääri. Oman solitäärivalintani rinnalle olisi kuulunut 0,02-kivinen rivari. Tällöin niiden rungot olisivat sopineet toisilleen.

Käytännössä ostimme siis jo kuukausia sitten "vääränlaisen" kihlan tulevaa vihkisormusta ajatellen, vaikka kyseessä oli saman sarjan sormukset, joiden mainostettiin sopivan yhteen. Olin käynyt monessa kaupassa katsomassa sormuksia eikä yhdessäkään myyjä ollut osannut neuvoa, että rungot olisivat erilaiset riippuen kivikoosta. Luulin, että sormuksen istutus on aina samanlainen ja kivikoko vain vaihtelee.

Solitääriksi myydään pääasiassa 0,3-karaattista, joten mistä ihmeestä minun olisi pitänyt keksiä, että minun on ehdottomasti hankittava rinnalle vieläkin suurempi, 0,4 karaatin timantti?? Ja miten olisin voinut tajuta, että 0,4 karaatin sormuksessa istutus on korkeampi kuin 0,3-kivisessä? Luulin, että sormukset ovat samanlaiset! Niillähän on sama nimikin!

Huoh. Sormuksen kauneus oli mielestäni juuri siinä matalassa istutuksessa. Harmittaa, koska tuollaisia korkeita törröjä voi ostaa mistä kultakaupasta tahansa. Sellainen tarttuu helpommin joka paikkaan, hanskoihin, hiuksiin... onnistuin äsken sitä sovittaessani jopa tökkäämään pikkurillini siihen, eikä tämä ole nyt liiottelua :D

Tässä sormus näyttää ihan nätiltä :)

Tästä kuvasta näkee taas hyvin, miten törrö profiili sormuksessa on.
En tykkää :(  Törröjä solitäärejä on kultakaupat täynnä,
mutta matalaprofiilista onkin jo vaikeampi löytää. Luulin, että kädessäni
komeilisi ihana matala solitääri, mutta ei... Sain ikioman törrön.
Opettelen nyt tykkäämään törröstäni.

Kohinoor ei siis ole tehnyt mitään väärin, on vain kyse omasta maustani. Enemmänkin syy on kultakaupan myyjissä, joiden olisi pitänyt osata ohjeistaa, mitä oikeasti olen ostamassa.

Niin paljon pistin aikaa ja vaivaa sormuksen valitsemiseen, että tämä on kyllä jo surkuhupaisaa! Matala istutus oli juuri se juju, miksi ylipäätään halusin solitäärin. Ostos ei todellakaan ole hintansa arvoinen, jos päällimmäiseksi tunteeksi jää pettymys. Olisi kiva olla innoissaan, että saa sormeensa hääpäivänä jotain upeaa.

Noh, olen mallaillut sormusta tässä pitkin päivää ja onneksi alan jo unohtaa, miltä matala profiili käytännössä näytti ja alan tottua tähän korkeaan. Sormus on joka tapauksessa kaunis, vaikkei se nyt millilleen ollutkaan sellainen, mihin alun perin ihastuin. Ja korjauksen jälkeen se sopii täydellisesti kihlani kaveriksi.

Luulenpa, että ylihuomenna (alkushokin jälkeen) olen jo todella tyytyväinen sormukseeni. Ainakin toivottavasti. ;) Se on ainakin hyvä merkki, että minun ei tee mieli ottaa sormusta pois sormestani kaiken mallailun jälkeen, joten kyllä tämä tästä! :)

Unelmien vihkisormus saapui

Jihuu! Mun mielettömän upean mahtava vihkisormus kotiutui tänään! Mies sanoo, että aikoo laittaa sen piiloon, etten käyttäisi sitä vielä. No daa, tietenkään en käytä, vähän vain mallailen. ;) Ja välillä täytyy tietenkin käydä tarkastamassa, onko se vielä tallessa. Ja miltä se nyt näyttikään.

Onneksi tuota ihanuutta ei tarvitse pitää kaapissa piilossa kuin kuukauden verran.

Ajattelin esitellä mun mielettömän upean mahtavan vihkisormuksen teille nyt, vaikka onkin hiukka aikaista... :) Mutta en mä kestä odottaa!

Kohinoorin Natalie-sormus 0,34 w/vs.

Tässä se on! Kohinoorin Natalie-sarjan yksikivinen sormus, 18 ka valkokultaa, timangi on 0,34 w/vs. Sekä kihlani että vihkini ovat molemmat Natalie-sarjaa, eli kuuluvat yhteen. Joku ihana kultaseppä on Kultakeskuksen Hämeenlinnan-tehtaalla nikkaroinut tämä ihanuuden, joten kiitos hyvästä työstä ihana kultaseppä! Mulle oli tärkeää, että kannatan kotimaista koruteollisuutta ja osaamista.

Kohinoorin Natalie-sormus 0,34 w/vs.

Tiesittekö muuten, että timanttia on ihan tooosi vaikea valokuvata? Valo loistaa siitä vastaan niin kovasti, ettei oikein mikään otos näytä hyvältä. Korumainosten kuvaajien täytyy olla mielettömiä guruja, että saavat tarkkoja JA kauniita otoksia. Vaikka kuva olisikin tarkka, monesti sormus näyttää kuvassa ihan erilaiselta kuin livenä. Jotenkin runko korostuu kauheasti salaman kanssa. Tai sitten olen vain huono valokuvaaja :D

Sama sormus kuvattuna salamalla.

Tältä näyttää vihki- ja kihlasormusyhdistelmäni.
Molemmat ovat Kohinoorin Natalie-sormuksia.

Jeah, my babieees! <3 They sparkle sooo nicely :D

Maailman ihanin kihlasormus!

Khihihhiiiii! Viikkojen tolkuttoman pähkäilyn jälkeen, tässä se nyt on!

Oma ihana, upea, säihkyvä kihlasormukseni!

Saanko esitellä Kohinoorin Natalie 10 x 0,03 w/si, 18k valkokultaa, leveys 2,1 mm.

Se on täydellinen! Olen NIIN tyytyväinen valintaani ja myös siihen, että käytin aikaa ja vaivaa "sen oikean" valitsemiseen. Sormusta tulen kuitenkin käyttämään lopun ikääni joka ikinen päivä.

Hintaa saimme tiputettua vaihtamalla timanttien laadun vs:stä si-laatuun (joka sekin on todella hyvä) ja muutenkin tinkaamalla tehokkaasti. Jos timanteissa onkin jotain silminnähtäviä sulkeumia, se ei haittaa, kun kivet ovat näin pienikokoisia. Kauneusvirheitä ei todellakaan erota näin pienistä timanteista. Isommissa timanteissa asia onkin sitten eri.

Olin alun perin ajatellut ottaa sormuksen 14k-seoksella, sillä se on kovempaa ja hitusen halvempaa kuin 18-karaattinen. Tätä mallia ei kuitenkaan myyty kuin 18-karaattisena, joten sillä mennään. Sen verran seos vaikuttaa vihkisormusvalintaan, että rinnalla pitää olla samaa seosta, muutoin kovempi sormus kuluttaa pehmeämpää ajan saatossa.

Jos joku miettii, mikä näiden kahden ero on, niin 18 karaatin kullan kultapitoisuus on 750 ‰ = 75 prosenttia ja 14 karaatin kullan kultapitoisuus on 585 ‰ = 58,5 prosenttia.

Kultasepät, joiden kanssa aiheesta keskustelin, olivat sitä mieltä, että yleisesti ottaen 14-karaattinen seos riittää mainiosti ja on periaatteessa jopa parempaa kuin 18-karaattinen. Parempaa siksi, että kovempi kestää paremmin. Toisaalta jos ottaa ison solitäärisormuksen (yksikivisen), voi 18-karaattinen ollakin parempi valinta. Jos sormus saa täräyksen, ison timantin istutus antaa paremmin myöden eikä kolaus ole niin kova kuin 14-karaattisessa sormuksessa. Mutta tämä nyt on tällaista jossittelua.

On se sitten kumpi tai kampi, sormus on ihan yhtä hyvä kummalla valkokultaseoksella tahansa. Kunhan ei sisällä nikkeliä! :)

Kihlat − jejeje!

Kihlojen etsintä sujui silmät kiiluen. Surffasin hulluna erilaisia sormuksia. En tiennyt yhtään, millaisesta kihlasormuksesta tykkäisin. Tärkeintä mulle oli kuitenkin, että saisin valita sen itse. Onneksi mies jätti valinnan mulle, vaikka suhasinkin sormushulluuden rajamailla.

Kuulemma noin kuuden viikon hulluuden jälkeen itkeä tirautinkin aiheesta, miten me ei IKINÄ saada kihlasormuksia ja miten meillä ei IKINÄ ole varaa niihin. Muistan tilanteen kaukaisesti... ;) Mies lupasi ystävällisesti mainita tapauksesta hääpuheessaan.

RAKASTAN KORUJA. Niitä ei voi koskaan olla liikaa, eihän?? Kihla- ja vihkisormuksessa tärkeintä on, että se kestää aikaa, niin ettei siihen kyllästy kuukauden päästä. Sen pitää olla sellainen, että vielä mummonakin tykkää sitä katsella.

Muita kriteerejä sormukselle ovat laadukkuus, suhteellisen ok käyttömukavuus ja se, että SORMUS ON KAUNEINTA, MITÄ IKINÄ ON NÄHNYT :D

Iskin silmäni Kohinoorin uutuuteen, Natalie-sormukseen, välittömästi. Kallis, mutta KAUNIS. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin, että haluan sen vihkisormukseksi. Oli vaikea keskittyä kihlan etsintään, kun tiiraili koko ajan näyttävämpiä vihkisormustyyppisiä ihanuuksia.

Hetken pohdin, että minulla olisi pelkästään vihkisormus, eikä kihlasormusta ollenkaan (säästösyistä), mutta mies ei halunnut hankkia kihlasormusta yksinään ja taisi muutenkin tajuta, että tälle harakalle pitää hommata blingblingiä ;)

Armoton googlailu tuotti tulosta. Valikoin vaihtoehdoiksi nämä:

Tillanderin Vuokko

Ihana Vuokko.

Vuokko on ihana, mutta kun näin sen livenä, tajusin, että kyseessä on juuri sellainen sormus, jota en haluaisi pitää joka päivä. Kukkateema on niin hallitseva, että siihen kyllästyisi jokapäiväisessä käytössä.

Kultajousen timanttileikattu valkokultainen AuMore-kihla

Säihkettä ilman timantteja saa timanttileikkauksella.

Ei paha vaihtoehto! Kuva ei tee tälle oikeutta. Edullinen, tosi kaunis, loistelee kivasti. Olen kuitenkin niin mieltynyt sormuksen pyöreään runkoon, joten flakkarunkoinen ei ole ykkösvaihtoehto. Lisäksi, jos Kohinoorin Nataliesta tulee vihkisormukseni, tämä runko ei sovi sen rinnalle. Miinusta tälle on ulkomaisuus, haluaisin ensisijaisesti kannattaa kotimaista koruteollisuutta.

Kohinoorin Natalie-rivisormus

Natalie 10 x 0,02 w/vs timanteilla.

Alkuun en oikein tiennyt, tykkäänkö tästä sormuksesta tarpeeksi suhteutettuna sen hintaan. Hintaanhan voi toki vaikuttaa timanttien koolla ja timanttien laadulla. Toisaalta sarjaan kuuluva rivari sopisi täydellisesti yksikivisen Natalien pariksi. Runko on juuri oikean mallinen makuuni ja yksikivisen Natalien rinnalle. Livenä tämä rivari näyttää paljon nätimmältä kuin kuvassa!

Andreasenin Milva-rivisormus

Kuvan Milvassa on 7 x 0,10 w/vs timanttia. Itselleni se tulisi paljon pienemmillä kivillä.

Aivan upea yksilö! *rakkautta* Sen voi myös tilata puolipyöreällä rungolla, jotta se sopisi paremmin yksikivisen ja pyöreärunkoisen Natalien rinnalle. Vähän mietityttää sormuksen korkeus. Jos Natalien kiven istutus osuu vähänkin Milvan yläreunaan, vuosien kuluessa istutus voi kulua pahasti ja timantti keikahtaa pois paikoiltaan. Iso riski ilman tarkkoja mittoja.