keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ehdoton ei häähulluudelle ja kaasolle

Hyyyvin monet naiset muuttuvat monstereiksi ennen häitään. Pelkään ihan tooodella paljon, että mullekin käy niin. Toivon tietenkin, että ei, koska hääjutut ei ole mulle niin tärkeitä, mutta silti olen nähnyt sen tapahtuvan tutuille täysjärkisille naisille niin monta kertaa, etten voi vannoa, josko minäkin olen niitä.

Note to self: vältä tätä.
(Kuva: haahullu.blogspot.fi)






Keitä niitä?

No niitä, joilla menee suhteellisuudentaju täysin ja jotka alkavat järjestää häistään jotain vuosisadan spektaakkelia, jossa vain minäminäminä olen tärkeä ja minunminunminun tarpeeni menevät kaikkien edelle. Samalla suututetaan mummot ja kummit, tuhlataan rahaa aivan silmittömästi, kuvitellaan, että häät on jonkinlainen näytös ja että morsiamen kuuluu olla päivän keskipiste. Lisäksi niiden kuvitelmiin kuuluu, että kaikkien pitää alinomaa olla kiinnostuneita keskustelemaan häistä ja morsiamen tarpeista. Ehkä tarpeen on myös pienet itkukilarit, jos ruusukimpun sävy ei olekaan persikka, vaan oranssi. Luin kaiken huipun tässä yksi päivä netistä: morsian oli määrittänyt kaasojensa kynsilakkojen värit!!! *itkee ja nauraa*

Hei oikeasti, ne on vain häät. Samalla tavalla monella meistä on yo-juhlat tai syntymäpäivät tai rippijuhlat, eikä kukaan (yleensä) kilahda niistäkään. Miksi sitten häiden takia pitää menettää järkensä?

Miksi morsian unohtaa, että ei, morsian ei todellakaan ole päivän keskipiste, vaan he, morsian ja sulhanen, juhlivat suurta päiväänsä YHDESSÄ? Ja minne unohtuu, että kyseessä on nimenomaan JUHLAT, eikä mikään teatteriesitys, jossa kaiken pitäisi mennä jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan? Juhlissa iloitaan ja ollaan rennosti, miksi sitten häissä tämä tuntuu olevan mahdottomuus? Mikä ******** niitä oikein vaivaa?

Ja ei, morsiamen ei todellakaan tule sanella, miltä hänen ystäviensä kuuluu näyttää. Kai jokainen on sen verran oma persoonansa ja omaa sen verran itsekunnioitusta, että osaa juuri ja juuri pukeutua fiksusti ja itseään miellyttävästi juhliin? Morsiamen ei todellakaan tarvitse valita sävy sävyyn sopivia vaatteita ystävilleen, kuten suuressa ja ihmeellisessä Ameriikan maassa. Asumme Suomessa.

No niin, tämän avautumisen jälkeen totean, että kyllä, pelkään ihan kamalasti, että muutun yhdeksi niistä. Mies sanoo, että bridezillan oireita on jo ilmassa. Apua! 112!

Juuri tämän vuoksi minulla ei ole kaasoa. En halua koskaan kellekään kaverilleni tehdä niin, että hän joutuisi kärsimään minun häähulluudestani. On itse asiassa suuri ystävyydenosoitus olla pyytämättä ketään kaasoksi. Tämä merkitsee, että hei, välitän teistä todella, enkä ota riskiä siihen, että höykytän teitä silloin, kun minun itse asiassa pitäisi napata se sininen pilleri. Minulle on valtaisan tärkeää, ettei minulla ole kaasoa. Joudun silti pyytämään käytännön apua ystäviltä hääpäivänä, esimerkiksi hääpuvun päälle laittamisessa, mutta kaasoa minulle ei toooodellakaan tule. Toivottavasti ei myöskään häähulluutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti