Tasan kuukausi häihin, iiiiik!

Tasan kuukauden päästä astelen alttarille. Se tulee niin äkkiä, apuva... Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, että häihin on ikuisuus.

Mitä vähemmän päiviä, sen suurempi jännitys ja paniikki. Vaikka mitä tässä edes pitäisi panikoida?

Tehtävälistalla vielä jäljellä:

• sulhasen puku
• vihkisormus ei ole vieläkääään saapunut, ja olen nähnyt sormuksesta jo kahdesti unta, miten lopputulos on ihan soikean silmän mallinen ja pehmeä ja soikean terävässä kulmassa killuu timantti :D
• paikkakortit ja ohjelmat
• pöytien koristelun päättäminen
• soitto papille, tarkistetaan, kuka se on ja milloin voidaan harjoitella + kanttori?
• soitto seurakuntaan: saako heittää riisiä?
• opetella häävalssi (sulhanen saa opettaa mua olohuoneessa, jos valssi oikeasti tanssitaan)
• miettiä illan ohjelmaa ja musiikkia
• päättää korut hääpuvun kanssa
• selvittää juhlapaikan kanssa, miten vieraat mahtuvat juhlapaikalle
• päättää, millainen kakku halutaan ja olla yhteydessä pitopalveluun
• tehtävienjako
• juomien hakeminen laivalta
• istumajärjestys

Mahdoinko unohtaa jotain listasta? Miten siitä tuli noin pitkä, vaikka tuntuu, että homma on jo ihan hallussa??

Meille taitaa kyllä tulla melko erikoiset häät! Ensin morsian pillittää kuin viimeistä päivää kirkossa ja konttaa pitkin käytävää alttaria kohden, kunnes juhlapaikalla vieraat istuu intiimisti sylikkäin tilanpuutteen vuoksi. Äiti lupasi pitää puheen juhlissa. Siitä tulee kuulemma sellainen, että ensin se poraa viisi minuuttia, jonka jälkeen kaikki saa yhtyä mukaan itkuun. Ahahahaa :D Mielenkiintoista luvassa!

Oikeasti tilanne juhlapaikan suhteen on ihan hallinnassa: kaikki kyllä mahtuu juhlapaikalle. Mulla on maailman ihanin mies, joka hoitaa tilanpuuteasian. Oikeasti mun ei edes tarvitsisi ajatella koko juttua, koska tiedän, että sulho hoitaa homman kotiin <3