Sukunimikriisi

Enää kuukausi ja päivä aikaa häihin ja nyt olen kehittänyt itselleni sukunimikriisin.

Tähän mennessä olen ajatellut ottavani miehen sukunimen sen enempää asiaa pohtimatta. Nyt viimeiset kolme päivää olen kuitenkin haikaillut äitini tyttönimen perään. Olen suunnitellut vaihtavani sukunimeni äitini tyttönimeen suunnilleen kuluneet 10 vuotta saamatta mitään aikaiseksi ja nyt jotenkin jysähti, että tuo nimi ei ole ikinä enää vaihtoehto, jos otan mieheni nimen. Tarkoitus ei ole vaihtaa nimeä enää koskaan häiden jälkeen.

Haluaisin jotain omaa ja jotain joka kertoo juuri minun juuristani. Nykyinen todella yleinen sukunimeni ei ole sukuni alkuperäinen nimi, vaan siihen liittyy erikoinen tarina, jota en avaa tässä sen enempää. Siksi olen aina kipuillut "oikean" sukunimen puutteen vuoksi. Jos otan miehen nimen, minulla ei taaskaan ole "omaa" sukunimeä.

Äidin tyttönimi on yksinkertainen ja harvinainen. Se on sidottu tietylle alueelle ja karjalaisiin sukujuuriin. Haluaisin vaalia nimeä. Miehenkin nimi on karjalainen, mutta se ei ole minun sukuni nimi. Äitini nimi viittaa juuri siihen, mistä minä olen osaltani lähtöisin.

Jollekulle muulle tämä voi olla yhdentekevää, mutta itse olen aina arvostanut juuriani sekä äidin että isän puolelta. Minulla on vähän tavallista suomalaista poikkeavammat sukujuuret, koska olen isän puolelta inkeriläinen. Olen siitä ylpeä, mutta harmikseni tausta ei näy nykyisessä sukunimessäni. Jos se näkyisi, en varmasti edes harkitsisi luopuvani sukunimestäni.

Häihin on enää silmänräpäys aikaa, enkä ole ehtinyt rauhassa käsitellä ajatuksiani tämän suhteen. Minkä sukunimen oikein otan? Mitä todella haluan? Minusta olisi myös kiva, että perheellä olisi yhteinen sukunimi ja minulla sama nimi kuin lapsillani. Tosin ei se ole mitenkään välttämätöntä.

Onko sitten niin, että elän koko elämäni ilman "omaa" sukunimeä? Sanotaan, että ei nimi miestä pahenna, eikä varmasti naistakaan, mutta olisihan se kiva, että nimellä olisi jokin merkitys itselle, nimenkantajalle.