Toinenkin hääpuku myyty ja jäähyväiset blogille

Jei, toinenkin hääpukuni (eli se Kiinasta tilattu) on nyt myyty! Olen tosi iloinen!

Ihanaa, että puku löysi pitäjän ja mun vaatekomerossakin on taas tilaa. ;) Loppujen lopuksi hääpukuni tuli tosi halvaksi, kun sain molemmat pukuni myytyä. Voittoa en sentään tehnyt, enkä pyrkinytkään siihen.

Kuva: Karina Boissonnier.
Ethän kopioi kuvia, kiitos!

Kun tämä viimeinenkin häihin liittyvä homma on nyt hoidettu, häät alkavat todenteolla olla taka-alalla. Samaan hengenvetoon ja näihin sanoihin päätän myös hääblogini.

Neidistä tuli rouva, avioliiton alttarille on nyt purjehdittu ja tahdon on sanottu. Häät sujuivat loistavasti ja päivästä jää todella kaunis muisto!

Tässä tohinassa innostuin bloggaamisesta niin paljon, että tekee mieli perustaa uusi blogi. En vain ole keksinyt, mikä sen aihe olisi. Sitten, kun olen päässyt niin pitkälle, tulen tänne mainostamaan uutta blogiani. :)

Onnea ja suunnittelun iloa kaikille tuleville morsmaikuille! <3

Vihdoinkin kiitoskortit lähetetty

Kiitoskortit on vihdoinkin lähetetty ja käsittääkseni jo perillä vastaanottajilla. :)

Päädyimme tilaamaan kiitoskortit Ifolorilta. Tykkäsin korttimallista, johon sai laitettua kuvia myös sisäpuolelle. Mulle oli tärkeää, että kortti on taitemallia, joka pysyy itsestään pystyssä.

Tällainen siitä tuli: 

(Sori superhuonot kuvat! Ne on otettu nopsaan kännyllä... Mulla ei enää ole kuvankäsittelyohjelmaa, ku mulla ei ole enää tietokonettakaan... se hajosi...)

Kansi. Strategiset kohdat on peitetty paperilla,
koska mulla ei enää ole kuvankäsittelyohjelmaa - eikä tietokonetta.
Kiitos HP, kun levähdit juuri silloin, kun sua tarvittaisiin!

Taittokortin sisäpuoli.

Odotimme aika pitkään korttien lähettämisen kanssa. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä kiitoskorttien lisäksi "häälehti", joka olisi lähetetty kaikille samassa yhteydessä. Ajatuksena oli, että häälehti olisi kutsujemme jatkumo (kutsu oli häälööppi).

Lehteen olisi tullut juttuja häistä ja hääkuvia. Viimeiselle sivulle olisimme laittaneet Salon Seudun Sanomien aidon jutun sulhaseni ponnisteluista Strömman kanavan kanssa.

No joooo.

Aivoni eivät suostuneet liikahtamaan inan vertaa hääjuttuihin, joten lehti jäi tekemättä. Aika pitkälle kyllä pääsin. Kannen otsikot olin jo tehnyt, kuvia olin jo valinnut ja SSS:n jutunkin olin skannannut. En vain jaksanut kirjoittaa sanan vertaa hääjuttuja. Teen jo työkseni lehtijuttuja, joten en millään saanut itseäni tarttumaan samaan puuhaan töiden jälkeen. (Vaikka kirjoittaminen on toki kivaa.)

Kaiken häärumban jälkeen on todella kiva päästää mielensä "vapauteen" ja alkaa miettiä uusia asioita. Siksi tuntui hyyyvin raskaalta ruveta kirjoittamaan mitään häihin liittyvää. Ei pysty enää! :D Riittää jo! 

Päädyimmekin sitten siihen, että pelkät kiitoskortit saavat riittää. Kortin väliin lisäsimme ryhmäkuvia vieraista hääparin kanssa.

Nyt ne on vihdoinkin hoidettu ja lähetetty! Kaikki häähommat on tätä mukaa nyt purkissa. :)

Hääpuku myyty seuraavalle

Vupii, mun hääpuku on myyty!!! Ka-ching! :)

Hääpukuni ehti olla pesun jälkeen Lovebirdsissä myynnissä vain kolmisen viikkoa, kunnes joku jo osti sen. Tosi upeaa!

Lovebirds on siis käytettyjen hääpukujen liike Helsingissä. Ostin samaisen mekon sieltä toukokuun lopussa ja myin sen siellä taas seuraavalle syyskuun alussa. Eipä ehtinyt paljon aikaa kulua siinä välissä! :D Suosittelen paikkaa sekä hääpukua etsiville että myyville. Aivan loistokonsepti!

Kätevintä oli, etten joutunut itse myymään mekkoa netissä. Hääpuvun ostaminen vaatii aina sovituksen, joten olisi hankala sopia sovitusta kotiin. Liikkeessä on paljon mukavampaa shoppailla, kun voi kokeilla samalla useampaa eri mekkoa.

Hei hei, hääpuku! Tällä mekolla on nyt jo uusi omistaja.

Nämä kuvat eivät ole hääpäivältä, vaan
puvun nyörittämisharjoituksesta. :)

Olinkin jo vähän miettinyt, miten kurjaa olisi tuoda mekko takaisin kotiin, jos kukaan ei sitä ostaisi. Se veisi vaatekaapissa vain tilaa ja menisi täysin hukkaan. Nyt se pääsee jälleen arvoiseensa käyttöön eli tositoimiin! :)

Kiinasta tilaamani mekko on yhä myynnissä. Olen nyt sen verran seuraillut tulevia hääpukutrendejä, että tiedän, että Kiinasta tilaamani mekko on juurikin sitä trendin harjalla ratsastavaa uusinta uutta. Tulevissa hääpuvuissa on entistä enemmän ihania pitsiselkämyksiä, pitsiolkaimia ja ylipäätään näyttäviä selkäratkaisuja, joista olisin itsekin tykännyt. Tylsät olkaimettomat hääpuvut alkavat vihdoinkin mennä pois muodista.

Siispä luulisi, että joku ihastuisi kiinalaiseen mekkooni, etenkin kun halvalla saa! Ostajan pitää vain olla tosi hoikka yläkropasta... Mitat on aika tarkat. Peukut pystyssä! En millään haluaisi pitää pukua vaatekaapissani. Se vie tilasta ainakin kolmasosan.

Ainoana hääjuttuna säilytän huntuni, vaikka on hyvin todennäköistä, että se vain pölyttyy kaapissa. Ehkä puolen vuoden päästä intoudun myymään senkin. Hiuskorua ja kaulakorua en myöskään myy, koska niitä voi käyttää muissakin juhlissa - kaulakorua ehkä jopa arkena.

Tänään naimisissa kuukauden

Aika menee niin nopeasti! Tänään olemme olleet naimisissa kuukauden. <3

Arki on jo iskenyt tähän väliin, ja häät tuntuu kovin kaukaisilta. Sen verran pitää vielä hoitaa hääasioita, että lähetämme pikapikaa kiitoskortit ja minun pitää hoitaa itselleni uudet paperit.

Tilasimme jo Iforilta uudet paremmat kiitoskortit, koska ensimmäisestä versiosta tuli liian hailukka (palautuksena meni, onneksi).

Ajokortin suhteen en ole jaksanut vielä tehdä mitään. Aina on joku hyvä tekosyy, kuten "tänään näytän niin järkyltä, että en varmana mene passikuvaan" tai "tänään mulla on huono tukkapäivä, not gonna happen" tai "miksi poliisilaitoksen pitää sijaita toisella puolella kaupunkia?".

Kuva: Karina Boissonnier

Kela-kortin sain reilun 3 viikon jälkeen häistä. On ollut kiva saada automaattisesti uusia kortteja eri liikeketjuilta. Nyt mulla on jo Plussa-kortti ja Stockmannin kortti oikealla nimellä, eikä tarvinnut tehdä MITÄÄN. Sukunimikriisi on jo historiaa, sillä olen kovasti tykästynyt uuteen nimeeni. Se näyttää siltä, että tällainen mun nimen pitikin olla! :)

Uudella nimellä pitäisi vielä saada pankkikortti ja ehkä passikin. Muut kortit taidan vaihtaa sitten lennossa sitä mukaa, kun asia on ajankohtainen.

Sormuskriisistäkin olen jo päässyt yli, eikä se ole mun mielestä enää liian törrö. Ihan hyvä se on. :) En enää suunnittele salaa muokkaavani sitä. :D Jos jotain muutoksia tulee, voi olla, että sitä pitää pienentää.

Onpa hauska odottaa sitä hääpäivää, kun sattuu olemaan perjantai 13. päivä! "Joo, meillä on huomenna hääpäivä. Juu, siis kyllä perjantaina. Juu, 13. päivä." Siitä pääsee veistelemään niin paljon kaikkea, eheh! :D

Jälkipyykki: Kiinasta tilaaminen EI kannata!

Mitä tekisin toisin? En tilaisi hääpukua Kiinasta!!!

Nyt jälkikäteen ajatellen minä EN tilaisi hääpukuani Kiinasta. Puvun sovittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka kuinka kuvittelisi, että joku malli sopii itselle, asia ei välttämättä menekään niin. Kuvittelin säästäväni rahaa, kun tilasin mekon Kiinasta. Laatu oli hyvää, koko oli sopiva ja mekko kaunis. Se vain, että mekko ei näyttänyt kivalta JUURI MINUN päälläni. Mitäs järkeä koko hommassa sitten olikaan? No ei mitään.

En tykkää hääliikkeistä enkä hääpuvuista, mutta nöyränä tyttönä jouduin silti menemään ostamaan "paremman" hääpuvun Lovebirdsistä (kivijalkaliikkeestä). Siellä sovittelin ensi kertaa hääpukuja ja sain käsitystä, miltä ne näyttävät päälläni. Vaikka olen kropaltani hoikka ja hyvin "perusnainen", en silti onnistunut tilaamaan tarpeeksi kivaa hääpukua netin kautta. Kyllä puvun löytäminen vaati sovituksen.

Vaikka halvalla tilattava mekko olisi kuinka kaunis,
ei voi tietää, miltä se näyttää oman itsen päällä.
Eikä voi tietää, saako juuri sen mekon, joka kuvassa on.
Itse luulin saavani tuon kuvassa olevan puvun,
mutta sen sijaan minulle lähetettiinkin eri puku.

Loppujen lopuksi ostin siis sekä Kiinasta mekon että käytetyn mekon täältä Suomesta. Kokonaisuus ei tullut yhtään sen halvemmaksi kuin jos olisin marssinut saman tien hääpukuliikkeeseen.

Toivossa voi toki elää, että ei tarvitsisi mennä sovittelemaan kolttuja ja voisi vain tilata mekon Kiinasta, mutta noh, nyt olen oppinut tämänkin läksyni. Nöyrästi menen sovituskoppiin, kun ensi kerralla ostan juhlapukua.

Edelleen olen sitä mieltä, että Kiinasta tilatuissa puvuissa ei ole mitään vikaa, ja sieltä ne merkkipuvutkin useimmiten tulevat. Suurin miinus on, että pukua ei voi sovittaa. En uskonut tätä vielä pari kuukautta sitten, kuten ei varmaan moni muukaan tilaamista suunnitteleva usko, mutta näin se on!

Tämä puku mulle lähetettiin, eikä siinäkään
kyllä mitään vikaa ollut. Kaunis se on!
Se ei vain ollutkaan mun tyylinen, kun pistin sen päälleni.

Mitä enemmän olen lukenut ihmisten kokemuksia Kiinasta tilaamisesta, olen huomannut, että suurin osa on saanut ihan kivan hääpuvun, mutta joka ei muutoin ole mieleinen tai se on liian pieni/suuri.

Toki riski kannattaa ottaa, jos Kiinasta tilattu puku maksaa oikeasti vain jonkun 100-150 euroa, mutta itse pistin enemmän, kun tuli tullimaksut ja lähetykset, jne päälle. Halusin muutenkin valita kalliimmalta tekijältä, koska ajattelin hinnan korreloivan laatua.

Noh, en usko, että kukaan uskoo mun neuvojani, koska en olisi itsekään uskonut silloin, kun suunnittelin tilaavani mekon. Halusin niin kovasti ottaa riskin. Toki joskus riski kannattaa! :)

Jälkipyykki: Budjetti (kirpaisee)

Hääbudjetti? Sattuu!

Vaikka lähdimme rakentamaan häitämme niin, että ne eivät maksaisi ihan kamalasti - tai ainakaan ihan niin paljon kuin mitä ihmisillä yleensä maksaa, niin.... Juu, ihan saman verran meidän häät maksoivat kuin muillakin. Vaikka yritimme pihistellä siellä täällä, ei auttanut. Uskomatonta! Viimeisimpänä postiluukkuun kolahti lasku pitopalvelusta. Onhan se aika suolainen, vaikka olikin "edullisempi" joihinkin muihin paikkoihin verrattuna.

Me tehtiin muuten sellainen virhe, ettei tajuttu sopia lasten menuille alennusta. Jotenkin sitä oletti, että tietenkin ne on halvemmat. Onneksi vauvat oli sentään vähennetty laskusta kokonaan. Joka tapauksessa pitopalvelusta maksaa mielellään, koska ruokaa riitti kaikille ja se oli hyvää.

Kukkaro keveni, mutta hei:
olihan se nyt sen arvoista, eikö?? :)

Jälkikäteen on turha taivastella summaa, joka saatiin häihin pistettyä. Juhlat oli sen arvoiset, koska ne olivat onnistuneet. (vuosi sitten olin sitä mieltä, että häihin pistettävä summa olisi parempi käyttää matkailuun, eikä juhliin, mutta ONHAN se nyt kiva, että häät on kerran elämässä koettu ja pidetty!)

Nyt toivon, että joku ostaisi mun hääpukuni pois, jotta saisimme edes hiukan omiamme takaisin.

Sen verran budjetti kirpaisee yhä, että häämatka-ajatuksille saa pistää pisteen. Meillä ei ikimaailmassa ole varaa lähteä yhtään mihinkään. Parhaimmillaan päästään Ruotsin-laivalla Tukholmaan ja sielläkään ei kannata nousta maihin. :D Noh, tämä ei ollut yllätys, koska oltiin kyllä laskettu, mitä laskuja on tiedossa. Ei me kumminkaan haluta luopua häämatka-ajatuksesta kokonaan. Jos meidän rahatilanne on vähän parempi vaikka vuoden päästä, voitaisiin kesällä lähteä jonnekin. Vaikka just sinne Kroatiaan, josta unelmoin! <3 Ja jos ihan tarkkoja ollaan, voidaanhan me sittenkin pitää sitä häänollausta Itä-Suomessa meidän häämatkana. :)

Jälkipyykki: Tyhjä olo häiden jälkeen?

Näin häiden jälkeen voi käydä läpi jälkipyykkiä. Mitä tekisin toisin tai mitä fiiliksiä jäi jäljelle?

Tyhjä olo? Ei todellakaan!

Moni sanoo, että häiden jälkeen on tyhjä olo. Ei mulla ainakaan! Häät oli tosi onnistuneet ja oli ihan superhyvä mieli vielä pitkään häiden jälkeenkin.

Ehkä tyhjä olo tulee niille, joille häät on juhlana jotenkin supertärkeä juttu. Juhla, johon halutaan satsata paljon aikaa, rahaa ja voimia. Mä olin vain tyytyväinen, että juhlat onnistuivat ja että olen nyt oman kullan kanssa naimisissa. :) Kuten jo blogin alussa kerroin, en ole "hääihminen". Siksi olen vain huojentunut, että se kaikki on nyt ohi ja myös iloinen, että kaikki onnistui niin hyvin.

Nyt me ollaan naimisissa, jee! <3
Kuva: Karina Boissonnier

Jos suunnittelee häitään vuosia, ymmärrän kyllä, että niistä voi tulla niin iso osa arkea, että häiden jälkeen putoaa tyhjän päälle. Juhlan ei pitäisi kuitenkaan olla mun mielestä niin iso juttu, että se ajaa pääasian edelle (pääasia = mennä naimisiin). Terveempää on, että nauttii siitä päämäärästä: naimisiinmenosta ja sitten naimisissa olemisesta. Siksihän ne häät järjestetään, että mentäisiin naimisiin, eikö? Ei siksi, että saadaan isot bileet. Noh, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Varmasti löytyy niitä, jotka järjestävät häät bileiden vuoksi. Jokainen tavallaan ja se jokaiselle suotakoon. :)

Jotenkin kiinnostus kaikkiin hääjuttuihin lopahti hyyyvin nopeasti häiden jälkeen. Silloin kun pähkäilee jotain kutsukortteja tai kampausta, se tuntuu tosi tärkeältä asialta, josta haluaa lukea muiden blogeista ja kirjoittaa ajatuksiaan omaan blogiin. Yhtäkkiä se ei tunnu enää ollenkaan tärkeältä, kun asia on saatu päätettyä tai vaihe on muuten vain ohi. Näinhän se menee. :)

Häiden jälkeen mun on ollut vaikea enää innostua tämän hääblogin kirjoittamisesta, vaikka olen ihan loppusuoralla. :) Katse on jo kohti muita juttuja. Toisaalta siihen vaikuttaa myös se, että mun tietokone päätti irtisanoutua yhteistyöstä, eikä suostu enää käynnistymään. Joudun lainaamaan aviomiehen konetta, että pääsen kirjoittamaan.