Toinenkin hääpuku myyty ja jäähyväiset blogille

Jei, toinenkin hääpukuni (eli se Kiinasta tilattu) on nyt myyty! Olen tosi iloinen!

Ihanaa, että puku löysi pitäjän ja mun vaatekomerossakin on taas tilaa. ;) Loppujen lopuksi hääpukuni tuli tosi halvaksi, kun sain molemmat pukuni myytyä. Voittoa en sentään tehnyt, enkä pyrkinytkään siihen.

Kuva: Karina Boissonnier.
Ethän kopioi kuvia, kiitos!

Kun tämä viimeinenkin häihin liittyvä homma on nyt hoidettu, häät alkavat todenteolla olla taka-alalla. Samaan hengenvetoon ja näihin sanoihin päätän myös hääblogini.

Neidistä tuli rouva, avioliiton alttarille on nyt purjehdittu ja tahdon on sanottu. Häät sujuivat loistavasti ja päivästä jää todella kaunis muisto!

Tässä tohinassa innostuin bloggaamisesta niin paljon, että tekee mieli perustaa uusi blogi. En vain ole keksinyt, mikä sen aihe olisi. Sitten, kun olen päässyt niin pitkälle, tulen tänne mainostamaan uutta blogiani. :)

Onnea ja suunnittelun iloa kaikille tuleville morsmaikuille! <3

Vihdoinkin kiitoskortit lähetetty

Kiitoskortit on vihdoinkin lähetetty ja käsittääkseni jo perillä vastaanottajilla. :)

Päädyimme tilaamaan kiitoskortit Ifolorilta. Tykkäsin korttimallista, johon sai laitettua kuvia myös sisäpuolelle. Mulle oli tärkeää, että kortti on taitemallia, joka pysyy itsestään pystyssä.

Tällainen siitä tuli: 

(Sori superhuonot kuvat! Ne on otettu nopsaan kännyllä... Mulla ei enää ole kuvankäsittelyohjelmaa, ku mulla ei ole enää tietokonettakaan... se hajosi...)

Kansi. Strategiset kohdat on peitetty paperilla,
koska mulla ei enää ole kuvankäsittelyohjelmaa - eikä tietokonetta.
Kiitos HP, kun levähdit juuri silloin, kun sua tarvittaisiin!

Taittokortin sisäpuoli.

Odotimme aika pitkään korttien lähettämisen kanssa. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä kiitoskorttien lisäksi "häälehti", joka olisi lähetetty kaikille samassa yhteydessä. Ajatuksena oli, että häälehti olisi kutsujemme jatkumo (kutsu oli häälööppi).

Lehteen olisi tullut juttuja häistä ja hääkuvia. Viimeiselle sivulle olisimme laittaneet Salon Seudun Sanomien aidon jutun sulhaseni ponnisteluista Strömman kanavan kanssa.

No joooo.

Aivoni eivät suostuneet liikahtamaan inan vertaa hääjuttuihin, joten lehti jäi tekemättä. Aika pitkälle kyllä pääsin. Kannen otsikot olin jo tehnyt, kuvia olin jo valinnut ja SSS:n jutunkin olin skannannut. En vain jaksanut kirjoittaa sanan vertaa hääjuttuja. Teen jo työkseni lehtijuttuja, joten en millään saanut itseäni tarttumaan samaan puuhaan töiden jälkeen. (Vaikka kirjoittaminen on toki kivaa.)

Kaiken häärumban jälkeen on todella kiva päästää mielensä "vapauteen" ja alkaa miettiä uusia asioita. Siksi tuntui hyyyvin raskaalta ruveta kirjoittamaan mitään häihin liittyvää. Ei pysty enää! :D Riittää jo! 

Päädyimmekin sitten siihen, että pelkät kiitoskortit saavat riittää. Kortin väliin lisäsimme ryhmäkuvia vieraista hääparin kanssa.

Nyt ne on vihdoinkin hoidettu ja lähetetty! Kaikki häähommat on tätä mukaa nyt purkissa. :)

Hääpuku myyty seuraavalle

Vupii, mun hääpuku on myyty!!! Ka-ching! :)

Hääpukuni ehti olla pesun jälkeen Lovebirdsissä myynnissä vain kolmisen viikkoa, kunnes joku jo osti sen. Tosi upeaa!

Lovebirds on siis käytettyjen hääpukujen liike Helsingissä. Ostin samaisen mekon sieltä toukokuun lopussa ja myin sen siellä taas seuraavalle syyskuun alussa. Eipä ehtinyt paljon aikaa kulua siinä välissä! :D Suosittelen paikkaa sekä hääpukua etsiville että myyville. Aivan loistokonsepti!

Kätevintä oli, etten joutunut itse myymään mekkoa netissä. Hääpuvun ostaminen vaatii aina sovituksen, joten olisi hankala sopia sovitusta kotiin. Liikkeessä on paljon mukavampaa shoppailla, kun voi kokeilla samalla useampaa eri mekkoa.

Hei hei, hääpuku! Tällä mekolla on nyt jo uusi omistaja.

Nämä kuvat eivät ole hääpäivältä, vaan
puvun nyörittämisharjoituksesta. :)

Olinkin jo vähän miettinyt, miten kurjaa olisi tuoda mekko takaisin kotiin, jos kukaan ei sitä ostaisi. Se veisi vaatekaapissa vain tilaa ja menisi täysin hukkaan. Nyt se pääsee jälleen arvoiseensa käyttöön eli tositoimiin! :)

Kiinasta tilaamani mekko on yhä myynnissä. Olen nyt sen verran seuraillut tulevia hääpukutrendejä, että tiedän, että Kiinasta tilaamani mekko on juurikin sitä trendin harjalla ratsastavaa uusinta uutta. Tulevissa hääpuvuissa on entistä enemmän ihania pitsiselkämyksiä, pitsiolkaimia ja ylipäätään näyttäviä selkäratkaisuja, joista olisin itsekin tykännyt. Tylsät olkaimettomat hääpuvut alkavat vihdoinkin mennä pois muodista.

Siispä luulisi, että joku ihastuisi kiinalaiseen mekkooni, etenkin kun halvalla saa! Ostajan pitää vain olla tosi hoikka yläkropasta... Mitat on aika tarkat. Peukut pystyssä! En millään haluaisi pitää pukua vaatekaapissani. Se vie tilasta ainakin kolmasosan.

Ainoana hääjuttuna säilytän huntuni, vaikka on hyvin todennäköistä, että se vain pölyttyy kaapissa. Ehkä puolen vuoden päästä intoudun myymään senkin. Hiuskorua ja kaulakorua en myöskään myy, koska niitä voi käyttää muissakin juhlissa - kaulakorua ehkä jopa arkena.

Tänään naimisissa kuukauden

Aika menee niin nopeasti! Tänään olemme olleet naimisissa kuukauden. <3

Arki on jo iskenyt tähän väliin, ja häät tuntuu kovin kaukaisilta. Sen verran pitää vielä hoitaa hääasioita, että lähetämme pikapikaa kiitoskortit ja minun pitää hoitaa itselleni uudet paperit.

Tilasimme jo Iforilta uudet paremmat kiitoskortit, koska ensimmäisestä versiosta tuli liian hailukka (palautuksena meni, onneksi).

Ajokortin suhteen en ole jaksanut vielä tehdä mitään. Aina on joku hyvä tekosyy, kuten "tänään näytän niin järkyltä, että en varmana mene passikuvaan" tai "tänään mulla on huono tukkapäivä, not gonna happen" tai "miksi poliisilaitoksen pitää sijaita toisella puolella kaupunkia?".

Kuva: Karina Boissonnier

Kela-kortin sain reilun 3 viikon jälkeen häistä. On ollut kiva saada automaattisesti uusia kortteja eri liikeketjuilta. Nyt mulla on jo Plussa-kortti ja Stockmannin kortti oikealla nimellä, eikä tarvinnut tehdä MITÄÄN. Sukunimikriisi on jo historiaa, sillä olen kovasti tykästynyt uuteen nimeeni. Se näyttää siltä, että tällainen mun nimen pitikin olla! :)

Uudella nimellä pitäisi vielä saada pankkikortti ja ehkä passikin. Muut kortit taidan vaihtaa sitten lennossa sitä mukaa, kun asia on ajankohtainen.

Sormuskriisistäkin olen jo päässyt yli, eikä se ole mun mielestä enää liian törrö. Ihan hyvä se on. :) En enää suunnittele salaa muokkaavani sitä. :D Jos jotain muutoksia tulee, voi olla, että sitä pitää pienentää.

Onpa hauska odottaa sitä hääpäivää, kun sattuu olemaan perjantai 13. päivä! "Joo, meillä on huomenna hääpäivä. Juu, siis kyllä perjantaina. Juu, 13. päivä." Siitä pääsee veistelemään niin paljon kaikkea, eheh! :D

Jälkipyykki: Kiinasta tilaaminen EI kannata!

Mitä tekisin toisin? En tilaisi hääpukua Kiinasta!!!

Nyt jälkikäteen ajatellen minä EN tilaisi hääpukuani Kiinasta. Puvun sovittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka kuinka kuvittelisi, että joku malli sopii itselle, asia ei välttämättä menekään niin. Kuvittelin säästäväni rahaa, kun tilasin mekon Kiinasta. Laatu oli hyvää, koko oli sopiva ja mekko kaunis. Se vain, että mekko ei näyttänyt kivalta JUURI MINUN päälläni. Mitäs järkeä koko hommassa sitten olikaan? No ei mitään.

En tykkää hääliikkeistä enkä hääpuvuista, mutta nöyränä tyttönä jouduin silti menemään ostamaan "paremman" hääpuvun Lovebirdsistä (kivijalkaliikkeestä). Siellä sovittelin ensi kertaa hääpukuja ja sain käsitystä, miltä ne näyttävät päälläni. Vaikka olen kropaltani hoikka ja hyvin "perusnainen", en silti onnistunut tilaamaan tarpeeksi kivaa hääpukua netin kautta. Kyllä puvun löytäminen vaati sovituksen.

Vaikka halvalla tilattava mekko olisi kuinka kaunis,
ei voi tietää, miltä se näyttää oman itsen päällä.
Eikä voi tietää, saako juuri sen mekon, joka kuvassa on.
Itse luulin saavani tuon kuvassa olevan puvun,
mutta sen sijaan minulle lähetettiinkin eri puku.

Loppujen lopuksi ostin siis sekä Kiinasta mekon että käytetyn mekon täältä Suomesta. Kokonaisuus ei tullut yhtään sen halvemmaksi kuin jos olisin marssinut saman tien hääpukuliikkeeseen.

Toivossa voi toki elää, että ei tarvitsisi mennä sovittelemaan kolttuja ja voisi vain tilata mekon Kiinasta, mutta noh, nyt olen oppinut tämänkin läksyni. Nöyrästi menen sovituskoppiin, kun ensi kerralla ostan juhlapukua.

Edelleen olen sitä mieltä, että Kiinasta tilatuissa puvuissa ei ole mitään vikaa, ja sieltä ne merkkipuvutkin useimmiten tulevat. Suurin miinus on, että pukua ei voi sovittaa. En uskonut tätä vielä pari kuukautta sitten, kuten ei varmaan moni muukaan tilaamista suunnitteleva usko, mutta näin se on!

Tämä puku mulle lähetettiin, eikä siinäkään
kyllä mitään vikaa ollut. Kaunis se on!
Se ei vain ollutkaan mun tyylinen, kun pistin sen päälleni.

Mitä enemmän olen lukenut ihmisten kokemuksia Kiinasta tilaamisesta, olen huomannut, että suurin osa on saanut ihan kivan hääpuvun, mutta joka ei muutoin ole mieleinen tai se on liian pieni/suuri.

Toki riski kannattaa ottaa, jos Kiinasta tilattu puku maksaa oikeasti vain jonkun 100-150 euroa, mutta itse pistin enemmän, kun tuli tullimaksut ja lähetykset, jne päälle. Halusin muutenkin valita kalliimmalta tekijältä, koska ajattelin hinnan korreloivan laatua.

Noh, en usko, että kukaan uskoo mun neuvojani, koska en olisi itsekään uskonut silloin, kun suunnittelin tilaavani mekon. Halusin niin kovasti ottaa riskin. Toki joskus riski kannattaa! :)

Jälkipyykki: Budjetti (kirpaisee)

Hääbudjetti? Sattuu!

Vaikka lähdimme rakentamaan häitämme niin, että ne eivät maksaisi ihan kamalasti - tai ainakaan ihan niin paljon kuin mitä ihmisillä yleensä maksaa, niin.... Juu, ihan saman verran meidän häät maksoivat kuin muillakin. Vaikka yritimme pihistellä siellä täällä, ei auttanut. Uskomatonta! Viimeisimpänä postiluukkuun kolahti lasku pitopalvelusta. Onhan se aika suolainen, vaikka olikin "edullisempi" joihinkin muihin paikkoihin verrattuna.

Me tehtiin muuten sellainen virhe, ettei tajuttu sopia lasten menuille alennusta. Jotenkin sitä oletti, että tietenkin ne on halvemmat. Onneksi vauvat oli sentään vähennetty laskusta kokonaan. Joka tapauksessa pitopalvelusta maksaa mielellään, koska ruokaa riitti kaikille ja se oli hyvää.

Kukkaro keveni, mutta hei:
olihan se nyt sen arvoista, eikö?? :)

Jälkikäteen on turha taivastella summaa, joka saatiin häihin pistettyä. Juhlat oli sen arvoiset, koska ne olivat onnistuneet. (vuosi sitten olin sitä mieltä, että häihin pistettävä summa olisi parempi käyttää matkailuun, eikä juhliin, mutta ONHAN se nyt kiva, että häät on kerran elämässä koettu ja pidetty!)

Nyt toivon, että joku ostaisi mun hääpukuni pois, jotta saisimme edes hiukan omiamme takaisin.

Sen verran budjetti kirpaisee yhä, että häämatka-ajatuksille saa pistää pisteen. Meillä ei ikimaailmassa ole varaa lähteä yhtään mihinkään. Parhaimmillaan päästään Ruotsin-laivalla Tukholmaan ja sielläkään ei kannata nousta maihin. :D Noh, tämä ei ollut yllätys, koska oltiin kyllä laskettu, mitä laskuja on tiedossa. Ei me kumminkaan haluta luopua häämatka-ajatuksesta kokonaan. Jos meidän rahatilanne on vähän parempi vaikka vuoden päästä, voitaisiin kesällä lähteä jonnekin. Vaikka just sinne Kroatiaan, josta unelmoin! <3 Ja jos ihan tarkkoja ollaan, voidaanhan me sittenkin pitää sitä häänollausta Itä-Suomessa meidän häämatkana. :)

Jälkipyykki: Tyhjä olo häiden jälkeen?

Näin häiden jälkeen voi käydä läpi jälkipyykkiä. Mitä tekisin toisin tai mitä fiiliksiä jäi jäljelle?

Tyhjä olo? Ei todellakaan!

Moni sanoo, että häiden jälkeen on tyhjä olo. Ei mulla ainakaan! Häät oli tosi onnistuneet ja oli ihan superhyvä mieli vielä pitkään häiden jälkeenkin.

Ehkä tyhjä olo tulee niille, joille häät on juhlana jotenkin supertärkeä juttu. Juhla, johon halutaan satsata paljon aikaa, rahaa ja voimia. Mä olin vain tyytyväinen, että juhlat onnistuivat ja että olen nyt oman kullan kanssa naimisissa. :) Kuten jo blogin alussa kerroin, en ole "hääihminen". Siksi olen vain huojentunut, että se kaikki on nyt ohi ja myös iloinen, että kaikki onnistui niin hyvin.

Nyt me ollaan naimisissa, jee! <3
Kuva: Karina Boissonnier

Jos suunnittelee häitään vuosia, ymmärrän kyllä, että niistä voi tulla niin iso osa arkea, että häiden jälkeen putoaa tyhjän päälle. Juhlan ei pitäisi kuitenkaan olla mun mielestä niin iso juttu, että se ajaa pääasian edelle (pääasia = mennä naimisiin). Terveempää on, että nauttii siitä päämäärästä: naimisiinmenosta ja sitten naimisissa olemisesta. Siksihän ne häät järjestetään, että mentäisiin naimisiin, eikö? Ei siksi, että saadaan isot bileet. Noh, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Varmasti löytyy niitä, jotka järjestävät häät bileiden vuoksi. Jokainen tavallaan ja se jokaiselle suotakoon. :)

Jotenkin kiinnostus kaikkiin hääjuttuihin lopahti hyyyvin nopeasti häiden jälkeen. Silloin kun pähkäilee jotain kutsukortteja tai kampausta, se tuntuu tosi tärkeältä asialta, josta haluaa lukea muiden blogeista ja kirjoittaa ajatuksiaan omaan blogiin. Yhtäkkiä se ei tunnu enää ollenkaan tärkeältä, kun asia on saatu päätettyä tai vaihe on muuten vain ohi. Näinhän se menee. :)

Häiden jälkeen mun on ollut vaikea enää innostua tämän hääblogin kirjoittamisesta, vaikka olen ihan loppusuoralla. :) Katse on jo kohti muita juttuja. Toisaalta siihen vaikuttaa myös se, että mun tietokone päätti irtisanoutua yhteistyöstä, eikä suostu enää käynnistymään. Joudun lainaamaan aviomiehen konetta, että pääsen kirjoittamaan.

Hääpäivänä: Juhlat Strandvikissa

Tässä lopputarina hääpäivämme kulusta. Alkujännityksestä ja vihkimisestä voi lukea täältä ja täältä.

Alkumalja kilisteltiin hotelli Strandvikin pihalla niin kuin olin toivonut. <3 Siinä vaiheessa oli hyvä naureskella alkupäivän jännitykselle... Meinaa meillä oli lisäjännitystä matkassa, koska Strömman kanava ei toiminut ja sulho ja osa juhlavieraista meinasivat jäädä väärälle puolen rantaa ennen vihkimistä. (Strömman kanava yhdistää Salon ja Kemiönsaaren)

Ei se mitään, koska sulho soitti Tieliikennelaitokselle ja väänsi omin käsin kanavan puomit auki. Hommiin piti ryhtyä saketti päällä. :D Muut autoilijat ottivat operaatiosta kuvia ja kyselivät, onko kiire kirkkoon, samalla onnitellen kovasti...

Sulhoa haastateltiin lopulta myös Salon Seudun Sanomiin. Haha :D Koko tapaus on kuin elokuvista: ennen onnellista loppua pitää aina olla kunnon jännitysmomentti.

Lapset viihtyivät pihalla.

Olin yhtä hymyä koko päivän. Kättelimme kaikki vieraat sisääntullessa. Heti ensimmäiseksi ohjelmassa oli juhla-ateria. Meillä kävi mäihä, että hääpäivänämme oli niin upea sää. Lapset (ja lapsenmieliset) pääsivät pihalle juoksemaan ja leikkimään, niin aika ei tullut pienemmillekään pitkäksi. Sulho oli keksinyt tuoda nurmikolle kroketin, petanquen ja leijan, jotta lapsilla olisi jotain tekemistä.

Saunakabinettiin olimme varanneet värikyniä ja loputtomasti pelastuslaitokselta tuotuja opettavaisia puuhatehtäviä ja värityskuvia paloautoista, joten sisälläkin olisi tarpeen tullen ollut tekemistä.

Meidän paikkakortit näytti tältä. Mitään väriteemoja tai muuta
teemaa meillä ei ollut häissämme.

Pitsireunus erotti hääparin paikkakortit vieraiden paikkakorteista.
Hääparin pöytää koristi morsiamen isoisoäidin tekemä pöytäliina.

Mulle oli tärkeää, ettei meillä olisi mitään perinteisiä hääleikkejä. Ne ei yleensä ole kenenkään mielestä hauskoja, vaan pakollista suorittamista. Sitä vain ajatellaan, että ne "kuuluu" häihin. (yleensä vieraat joutuvat väenvängällä ja noloina osallistumaan johonkin sukkahousumamboon).

Ohjelmana meillä oli kaksi puhetta, yksi musiikkiesitys ja hääbingo. Meillä oli mahdollisuus häävalssiin ja kimpun ja sukkanauhan heittoon, mutta menimme go with the flow -meiningillä, eli annoimme päivän kulua omalla painollaan.

Hääparin yllätykseksi meillä oli myös morsiamen ryöstö, jonka bestman polkaisi pystyyn ihan vain siksi, että sulhanen oli ehdottomasti kieltänyt järjestämästä sitä. No itse asiassa se olikin hauska ohjelmanumero (sulho joutui tanhuamaan :D), joten kiva vain, että oli hiukan ylläriä joukossa.

Pöydät koristeltiin ruiskukilla ja öö, mitä noi valkoiset on?
Ne oli jotain päivänkakkaran näköisiä kukkia.

Loppuillasta tanssimme häävalssin, joka oli aika järrrkky. Huomasin ensimmäisen neljän sekunnin jälkeen, että en voi pidellä helmaani mitenkään järkevästi ylhäällä ja että astun joka askeleella alushameen päälle. Samalla alushame luisti ja jalka meni sen mukana. Jouduin sitten nostelemaan helmaa koko valssin ajan ja odotin vain, että se loppuisi. Tietenkin piina jatkui, kun jouduin tanssimaan vielä iskän kanssa valssin yhtä vaikeasti.

Onneksi meillä ei ollut tanssihäitä, koska en ollut tullut ajatelleeksikaan, että helmaa pitäisi kannatella jotenkin. Muutenkin huomasin päivän aikana, että mun alushame oli liian pitkä. Se oli varmaankin valahtanut vyötäröltä liian alas kaikessa tohinassa.

Häämenu- ja ohjelma näytti tältä.

Kaikkiaan ilta oli rento ja onnistunut. Ei ollut suorittamista eikä liikaa tai liian vähän ohjelmaa. Noin niin kuin morsiamen mielestä. :) En tiedä, mitä mieltä vieraat olivat. Itselle jäi juhlista tosi hyvä mieli! Oltiin sulhon kanssa seuraavanakin päivänä vielä ihan innoissamme ja iloisia. Hääpäivän fiilis kantoi, vaikka oltiin tooosi väsyneitä.

On ollut ihana katsoa kuvia meidän hääpäivältä, koska me näytetään niin iloisilta ja onnellisilta! <3

Hääpäivänä: Juhlamenu

Meidän juhlamenumme näytti tältä:

Limegraavattua lohta

Chilisinappikastike

Krouvin savulohta

Sitruunamajoneesi

Jokirapusalaatti

Paahtopaistia

Tulinen paprikakastike

Tomaatti-sipuli-mozzarellasalaatti

Pestoinen pastasalaatti parmesanin kera

Yrtein ryyditetty vihersalaatti

Possun uunifileetä ja kermaista pippurikastiketta

Pariisinperunoita

Paahdettuja kasviksia

Lihapullia

Talon sämpylät, saaristolaisleipä

Mansikkakakku, pullapitko, kahvi ja tee

(By: Ruukin Krouvi)

 

Kuvat: Karina Boissonnier

Lopputulos oli oikein toimiva, monipuolinen ja maukas!

Hääpäivänä: Meilläkin oli hääbingo

Kuten monilla muillakin hääbloggaajilla, meilläkin oli ohjelmassa hääbingo. En olisi itse keksinyt moista ohjelmanumeroa, vaan tutkailin eri blogistien tapaa toteuttaa se, ja kyhäsin niiden pohjalta omani.

Meillä oli hääbingosta neljä eri versiota, jotka olin ihan vain tulostanut A4:lle. En satsannut bingon ulkoasuun sen enempää. Kyniksi ostimme edullisia lyijykyniä, jotka sulhanen sahasi puoliksi. Näin saimme kynistä tuplamäärän. Tämänkin lyijykynien sahaus-idean on useampi hääblogisti toteuttanut. :)

Suurin huoleni oli, että bingo olisi liian helppo. Kävikin aivan päinvastoin! Tuntui, että bingon kanssa tuskasteli useampi henkilö, kun rasteja ei kertynyt kuin sinne tänne. Meillä oli bingovaihtoehtoina kutakuinkin samat kuin kaikilla muillakin blogisteilla, joten vaihtoehdoista vaikeus ei ainakaan johtunut.

Olin satsannut bingossa siihen, että kyynelehdin mennen tullen. Ajattelin, että "morsian kyynelehtii" on ainakin takuuvarma rasti. Kun sitten kävikin niin, ettei mua itkettänyt yhtään (paitsi ehkä yhden kyyneleen verran veljeni esiintyessä tai äitini puheen aikana), oli bingon saaminen heti vaikeampaa.

Bingon saaminen edellyttikin vähän mielikuvitusta. Kolme ensimmäistä voittajaa saivat suklaa- ja karkkipalkintoja. Enoni voitti ensimmäisen palkinnon käyttämällä mielikuvitusta. Yksi rasti oli "häiden aikana sataa" ja koska meillä paistoi aurinko täyttä päätä, hän tiedusteli bestmaniltä, kelpaisiko kohtaan riisisade, jonka hääpari sai niskaansa. Kelpasi - ja siitä voitto!

Moni tuskasteli "karvaisen vieraan" ja "kuokkavieraiden" suhteen, mutta siinäkin olisi voinut keksiä jotain hassunhauskaa. Myös kohdasta "palokunta kutsutaan paikalle" olisi voinut veistellä vitsiä ja saada sitä kautta rastin, koska sulhanen on palomies. Kukaan ei kuitenkaan keksinyt hyödyntää tätä bingossa.

Bingon saaminen edellytti vähän mielikuvitusta. Esimerkiksi
kohdasta "palokunta kutsutaan paikalle" olisi voinut veistellä
vitsiä, koska sulhanen on palomies. Tätä ei kukaan
kuitenkaan hiffannut ja kohta jäi ilman rastia.

Yksi sukulaisistani alkoi spontaanisti kertoa lapsuusmuistoa minusta, jotta väki saisi rastin kohtaan "joku kertoo lapsuusmuiston morsiamesta". Se oli hienoa!

En oikein tiedä, mitä mieltä vieraamme olivat bingosta, mutta ainakin se toimi keskustelun herättäjänä. Tuntemattomat ihmiset saivat toisilleen jotain sanottavaa, kun pohtivat keskenään bingoa.

Loput kaksi palkintoa menivät juhlien nuoriso-osastolle, jossa ei ehkä oltu niin tarkkoja sääntöjen kanssa. ;)

Toteutimme bingon niin, että voittoon vaadittiin vaakasuora rivi (viisi rastia). Ensimmäiseen voittoon vaadittiin yksi rivi, toiseen voittoon kaksi riviä ja kolmanteen kolme.

Suosittelen hääbingoa ohjelmanumeroksi, koska se sopii suomalaiseen luonteenlaatuun. Kukaan ei "menetä kasvojaan", kenenkään ei tarvitse pelleillä tai osallistua väkisin, jokainen saa halutessaan osallistua omassa rauhassaan ja kaiken lisäksi bingo antaa puheenaiheita vierustovereille. Lisäksi vieraat tarkkailevat häätapahtumia eri silmin, kun yrittävät saada rastia paperiin.

Miten onnistua hääkuvissa? 31 vinkkiä

Nyt on pakko pistää jakoon tämä Buzzfeedin linkki, jossa listataan 31 vinkkiä hääkuvissa onnistumiseen. Repeilin koneen äärellä ääneen, joten toivottavasti kuvasarja viihdyttää myös teitä! :)

Kentauri-morsian?
Kuva: Buzzfeed.com 

Ei näin.
Kuva: Buzzfeed.com

Kiitoskortit palautuspostiin

Kiitoskorttien tilaaminen tuntuu nyt jotenkin äärimmäisen vaikealta.

Onnistuneimmat hääpotretit meistä ovat hyvin vaaleasävyisiä. Kuvat on otettu aurinkoa kohden, ja ne ovat sävyiltään romanttisen haaleita. Ne ovat tosi tyylikkäitä tietokoneen ruudulla, mutta käytännössä haaleus ei toimi. Kun vaaleasävyiset potretit teettää paperikuviksi, lopputulos on lähinnä valkoinen. Kuva menettää vähätkin värisävynsä ja siitä on vaikea erottaa yhtään mitään. Ongelma on suurin kiitoskorteissa.

Tilasimme Ifolorilta jo yhdet kiitoskortit, ja siinä haalea tunnelmallinen kuva ei kestänyt kuvatulostusta. Jäljelle jäivät hailukat punaiseen taittavat naamat. Kuva näytti korttiin tulostettuna epäonnistuneelta otokselta. Pistimme siis kortit takaisin asiakaspalautuksena. Ei niitä voi käyttää. Onneksi Ifolorilla on tyytyväisyystakuu.

Nyt on sitten tilattava uudet kortit. Olemme pläränneet potrettikuvia edestakaisin, ja onneksi joukosta löytyy edes yksi kuva, jossa on kunnon värit, molemmilla on silmät auki ja jota voimme käyttää kiitoskorteissa. Sama kuva päätynee kehyksiinkin, kun vaihtoehtoja ei oikein ole. Sääli! Onnistuneimpia otoksia on siis katseltava vain tietokoneelta.

Haaleat sävyt eivät valitettavasti kestä printtiä.
Koneella kuvat näyttävät kuitenkin upeilta.
Kuva: Karina Boissonnier
Kuvia ei saa kopioida!

Vielä kun osaisi valita fiksun kokonaisuuden Ifolorin korteista. Olen katsellut esimerkiksi Smartphoton, Eirikuvan ja Now & Foreverin valikoimaa, mutta mikään ei oikein miellytä. En tiedä, mitä etsin, mutta tähän mennessä ainoa suht järkevä pohja on Ifolorilla. Tykkään siitä, että myös kortin sisäpuolelle voi laittaa kuvia, koska tekstiä on vähän ja muutoin jää "hukkatilaa".

Millainen on tyylikäs kiitoskortti? Tällä hetkellä oikein mikään ei näytä silmissäni hyvältä.

Häämatkaunelmia

Ajatukseni ovat lipuneet lähipäivinä ihan huomaamatta häämatkan suunnitteluun. Tai ei nyt ihan suunnitteluun, mutta tippaleipäaivoni raksuttavat kaikenlaisia kohteita ja ajankohtia häämatkallemme.

Menimme naimisiin reilu kaksi viikkoa sitten. (Kuulostaa hassulta, että "olen ollut kaksi viikkoa naimisissa".) Heti häiden jälkeen suuntasimme mökkilomalle Itä-Suomeen, mutta kutsuimme sitä häänollaukseksi, emmekä häämatkaksi.

Häämatka voisi parhaimmillaan olla lämmin loma palmusaarella, mielellään marras-joulukuussa, kun Suomessa on pimeää ja ankeaa.

Nyt kun tässä tarkastelee tilitapahtumia ja tulevaisuutta, lienee hyvin todennäköistä, että palmusaari jää väliin. Häämatka saa suuntautua jonnekin lähemmäs tai sitten palmusaari on Gran Canaria, wooohoo... Not. :D

Suunta palmusaarelle, kiitos! Tämä kuva on Malesiasta.

Meillä on niin epävarma tulevaisuus lähes kaiken suhteen, että on vaikea tehdä mitään suunnitelmia. Unelmoimme muuttamisesta, mutta emme tiedä, minne muuttaisimme. Oma työpaikkani tulee vaihtumaan, mutta en vielä tiedä, minne. Mies haluaisi jatkokouluttautua, mutta ei tiedä, miksi. Eeettä näin varmaa on.

Tuntuukin melko vaikealta ajatukselta varata matka jollekin tietylle päivämäärälle tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Entisenä matkailuhulluna mieleni raksuttaa vaihtoehtoja kaikkiin mahdollisiin elämäntilanteisiin ja vuodenaikoihin.

Ensisijainen haaveemme häämatkalle taisi olla Mauritius. Se on kuitenkin hyvin todennäköisesti liian kallis matkakohde meille.

Jos lähdemme reissuun marras-joulukuussa kohde voisi myös olla Florida tai Israel. Itse en ole kuitenkaan kauhean innostunut Eilatista. Tykkään vehreistä maisemista, ja ajatus kuivan aavikon keskellä könöttämisestä ei ole ykkösvaihtoehtoni.

Sen sijaan tykkäisin kyllä nähdä Israelista Jerusalemin ja Tel Avivin, ehkä myös Tiberiaksen ja Kuolleenmeren. Tällöin haluaisin reissuun ehdottomasti keväällä, kun Israelissa on kivat lämpötilat ja edes vähäsen kevään vehreyttä. Mutta millainen HÄÄMATKA se nyt olisi lähteä ISRAELIIN? Ei kuulosta yhtään häämatkalta!

Mielikuvissani häämatka on rento löhöloma unelmien rannalla.

Ykköstoiveenani olisi löhöloma. Tämä kuva on Tansaniasta.

Florida voisi olla siinä ja siinä budjettiimme sopiva vaihtoehto.

Minne sitten todella haluaisin?

Tällä hetkellä unelmoin aktiivisesti Kroatiasta ja Itävallasta.

Kroatiaan haluaisin ehdottomasti mennä kesäkaudella. Sieltä valitsisin Hvarin saaren (aivan etelässä). Ongelma on siinä, että haluan ehdottomasti nähdä Plitvicka-kansallispuiston (UPEA), jos lähden Kroatiaan. Mutta se on tietenkin aivan Kroatian pohjoisosissa, eikä kauhean kätevästi yhdistettävissä Hvarilla lomailuun. Huooooh.  

Suosittelen kaikkia tekemään Google-kuvahaun sanalla Plitvicka ja pudottamaan silmänsä.

Toisekseen, jos lähtisimme reissuun kesällä, miksi emme menisi vaikkapa Itävaltaan katsomaan upeita Alppeja ja jylhää luontoa? Rakastan Sveitsiä, joten voisin kuvitella olevani melko kikseissä myös Itävallassa. Luulen, että myös siippa tykkäisi kovasti.

Tässä vaiheessa voi kysyä, mihin se pimeä ja ankea marraskuu unohtui? Ja löhöloma?

Olisikohan Hulluilla päivillä hyviä tarjouksia Floridaan tänä vuonna...? Vai menemmekö suosiolla Tukholman-risteilylle häämatkalle? :D Säästyisi ainakin rahaa... khihiiiii :)

terkuin,
Tippaleipä-vaimo

Hääpäivänä: Hääpuku

Kaiken pukeutumiskipuilun jälkeen päälläni oli hääpäivänä Bellan olkaimeton mekko, jonka ostin käytettynä. (Kipuilusta voi lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Olen tyytyväinen mekkovalintaani, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä alun perin hain (halusin olkaimeLLISEN puvun). Tärkeintä oli kuitenkin, että se puki minua ja toi minusta esiin parhaita puoliani.

Hääpukuni on satiinia, josta tykkään materiaalina tosi paljon. Tykkään myös puvun pitsi- ja helmikirjailuista sekä etuosan laskoksista. Puku on tosi tyylikäs! :)

Koska pukua pidetään vain kerran elämässä, en näe mitään syytä säilöä sitä vuositolkulla kaapissa. Hukkaanhan se menee!

Tänään kiikutin mekkoni myytäväksi helsinkiläiseen Lovebirds-liikkeeseen. Jos joku innostuu juuri tästä puvusta, kannattaa suunnata sinne sovittelemaan! :)

Sulho (nyk. aviomies) tuli mukaan viemään hääpukua ja oli niin ihanan kärsivän näköinen, kun joutui kantamaan kolttua keskellä katua... :D Yritin lohduttaa, ettei kukaan voi tietää, mitä valkoisessa kasassa on. Yhtä hyvin hän voisi kantaa päiväpeittoa! *ai-miten-niin-ei-ole-miehekästä-kantaa-hääpukua-keskellä-Töölöä* Ahahahaaaa! :D Voi parkaa!

Mekko korosti sitä tärkeintä kohtaa, eli vyötäröä :) Takana on nyöritys.

Pitkän laahuksen sai nostettua napilla ylös kirkko-osuuden jälkeen. 

Hääpäivänä: Morsiuskimppu

Mulla oli lopulta aivan mielettömän kaunis morsiuskimppu. Tältä se näytti:

Eikös olekin romanttinen? <3

Kimpussa on liljoja, freesiaa ja murattia.

Tilasin kimpun näiden kuvien pohjalta:

Tämän mallisen ja näköisen tilasin, mutta pinkeillä
 liljoilla ja väleihin pyysin ainoastaan freesiaa, ei muita kukkia.

Tämä oli yksi niistä kuvista, joilla ohjeistin
värimaailmaa. Tässä liljat ovat
melko vaaleanpunaiset.

Tilasin siis pisaranmallisen tiiviin kimpun, jossa olisi pääosassa pinkit liljat ja väleissä piristysruiskeena valkoista freesiaa. Koristeeksi pyysin murattia ja toivoin, että kimpussa olisi vain vähän vihreää.

Koska en päässyt paikan päälle kukkakauppaan, sovimme kimpusta puhelimitse. Lisäksi lähetin floristille Word-tiedoston, johon liitin ohjekuvia ja avainsanoja toivomalleni kimpulle. Laitoin myös kuvan itsestäni hääpuvussa, jotta hän osaisi mallata mittasuhteita ja kokonaisuutta.

Tämän kuvan laitoin ohjeistamaan pinkin sävyä.
Toivoin liljojen olevan "heleän ja
vahvan vaaleanpunaisia eli pinkkejä".

Pinkin sävystä oli luonnollisesti hankala neuvotella puhelimitse, koska pinkki voi tarkoittaa eri ihmisille eri sävyä. Laitoin alun perin kuvia vahvemman värisistä liljoista kuin mitä kimppuuni sain. Kuvittelin saavani pinkimmän kokonaisuuden, mutta oikeastaan sain haalean vaaleanpunaisen. Ei siinä mitään. Olin kuitenkin sanonut, että en ole tarkka sävystä ja lopputulos kelpaa mulle oli sävy sitten vaaleanpunainen, pinkki tai jotain siltä väliltä. :)

Olen sitä mieltä, että kimppu oli todella kaunis vaaleanpunaisilla liljoilla, ehkä jopa kauniimpi kuin pinkeillä. Näin lopputulos oli herkempi. Herkät värisävyt sopivat omaan värimaailmaani, kun olen tällainen blondi. :) Hääkuvissamme kimppu näyttää valloittavan kauniilta!

Sulhasen rintakukassa oli freesiaa.

Tilasimme miehille rintakukat valkoisesta freesiasta. Sulhasen rintakukka oli tosin mennyttä sen jälkeen, kun olimme halanneet 84 vierasta. :D Potreteissa näyttää hauskalta, kun sulhon rintakukka roikkuu alaspäin liiskaantuneena, haha! Mutta ei haittaa yhtään! Onpahan autenttista tunnelmaa. ;)

Morsiuskimpun hinta oli paljon edullisempi kuin mitä alkuun arvioitiin. Siitä plussaa!

Tilasin myös heittokimpun, mutta sille ei lopulta ollut käyttöä. Meillä oli häissä aika vähän naimattomia naisia (ehkä kuusi, ja tietty nuoret tytötkin olisi voineet osallistua) ja osa heistä ehti hilpaista kotia kohden ennen kuin ehdin ajatella koko kimpun heittoa. Olin kyllä alun perinkin jo vähän epäröinyt koko ohjelmanumeroa. Totesimme jo aiemmin, että sinkkumiehiäkään ei riittäisi sukkanauhan heittoon. Olisi aika ankeaa seisoa siellä yksinään... Tai kaksin. Meidän tapauksessamme olisi pitänyt keksiä uudenlaiset ohjeet näihin ohjelmanumeroihin.

En aio säilöä hääkimppuani. Nyt se on kuivunut tasaisen varmasti eteisen pöydän maljakossa. Värit ovat muuttuneet liilaksi ja keltaiseksi. Vielä en ole raaskinut heittää sitä menemään! <3

Hääpäivänä: Vihkiminen ja vajaa havainnointikyky

Valitsin huolella häämarssit meidän häihin. Stressasin, miten häämarssimusiikki saa mut aina itkemään, ja ajattelin, että hajoan heti, kun musiikki alkaa soida. Tämä oli yksi suurimpia huoliani koko häissä.

Sitten kävikin niin, että h-hetkellä en edes kuullut musiikkia! Mulla ei ollut hajuakaan, mitä kanttori soitti tai soittiko se ylipäätään jotain. Haha! :D Häävideo paljasti, että kyllä, kanttori soitti juuri sitä, mitä piti.

Mä pidän tästä kuvasta ihan kauheasti, kun mulle tulee
tosta hassusta pönötyksestä mieleen joku
1800-luvun historiallinen hääkuva!
Kuva: Karina Boissonnier

En myöskään nähnyt kirkossa muita kuin sulhon, mun äidin, papin ja sulhon pikkusiskon, joka seisoi kaason paikalla. Kysyin jälkikäteen veljeltäni, missä se istui kirkossa. Se vastasi yllättyneenä, että siinä eturivissä (mun äidin vieressä). Aijaaah, joo, mulla ei oikein toi asioiden havainnointi pelannut kirkossa. En myöskään nähnyt oikealla seisovaa bestmaniä ja hänen takanaan istuvia morsiuslapsia. Mun piti jälkikäteen erikseen kysyä, istuivatko ne lapset siellä, missä piti... :D Kuulemma istuivat. Poiskävellessä yritin tietoisesti katsoa vähän kaikkia päin, mutta todellisuudessa en nähnyt mitään. Taisi vissiin vähän jänskättää!

Sen sijaan kuulin kyllä papin puheen, ja muistankin sen oikein hyvin. MEGAsuureksi yllätykseksi pystyin aivan sujuvasti laulamaan Suvivirren äänen värähtämättä kertaakaan. Siis mua ei itkettänyt YHTÄÄN kirkossa. Uskomatonta!!! Olin niin kierroksilla, että hymyilin mennen tullen. En edes mitään irvistyshymyä, vaan ihan aitoa hymyä! Juuri niin kuin toivoin. Vielä hetki sitten valittelin täällä, miten tulen olemaan vollomorsian, kun mieluummin olisin aurinkoinen ja iloinen morsian.

Tässä sitä mennään uunituoreena avioparina!

Olin ihan satavarma vollotuksestani, mutta sitä ei todellakaan tiedä etukäteen, miten reagoi vihkihetkeen. Kun kesäkuussa kävimme jumalanpalveluksessa kuulemassa meidän kuulutuksia, siellä laulettiin Suvivirsi, enkä pystynyt liikutukseltani laulamaan sitä kuin hetken. Ajattelin, että meidän vihkiäiset olisi viimeinen paikka, missä pystyisin laulamaan yhtään mitään! Mutta näin se elämä yllättää. Ihan itse saa yllättää itsensä, eheh! :)

Parasta vihkimisessä oli, kun sulho kääntyi erikseen mua kohti sanoakseen tahdon. Oli jotenkin merkittävää, että sulho sanoi sen mulle, eikä papille. Tykkäsin myös siitä, että sulho piti mun kädestä kiinni koko toimituksen ajan. <3

Mua harmitti papin ekstra-lyhyessä puheessa se, ettei se sanonut meistä mitään muuta henkilökohtaista kuin "olette tunteneet toisenne jo jonkin aikaa". Annoimme kyllä tapaamisessa aineksia muutamalle henkilökohtaisellekin lauseelle. Missään tapauksessa ei olisi ollut tarpeen kertoa mitään elämäntarinaa, mutta ehkä pari kokonaista lausetta meistä olisi tehnyt puheelle terää.

Hääauto in action. Kuva: Karina Boissonnier.

Kun meidät oli vihitty, Teijon kirkossa ei ollut paikkaa, minne voisimme kävellä odottamaan vieraiden siirtymistä pihalle. Kanttori ehdotti, että olisimme vihkimisen jälkeen jääneet seisomaan paikallemme ja antaneet vieraiden lähteä ensin, mutta musta se oli ihan tylsä ajatus. Ensinnäkin kaikki haluaa nähdä onnellisen parin kävelevän pitkin käytävää ja toisekseen kukaan ei olisi tajunnut lähteä, jos pari vain seistä toljottaisi alttarilla. :D Pappi ehdottikin, että kävelemme saman piharakennuksen taakse, jossa odottelin vihkimisen alkamista. Näin teimmekin. Kun sitten vieraat odottivat pihalla riiseineen, kävelimme vieraiden luo piharakennuksen takaa.

Riisisade oli hauska! Voi jestas, miten paljon riisiä saimme niskaamme! :D Avioliitto alkoi kirjaimellisesti poimimalla riisiä sulhasen tukasta. Pysähdyimme Mathildedalin rantaan odottamaan vieraiden siirtymistä juhlapaikalle, ja sain varistella kukkakimpustani kunnon kasan riisiä. Hiuksista vain lennähteli riisiä. Siinä kun seisoimme, vastaan käveli nainen ja pikkutyttö. Pikkutyttö hihkaisi: "Katso, prinsessa!" Nainen korjasi, että morsian. Haha, joo, hei vaan.

Meillä ei ole yhtään kuvaa tästä kyltistä hääauton takaikkunassa,
joten tässäpä kyltti kuvattuna parvekkeella 2 viikkoa
häiden jälkeen. Aika hyvin on vihta pysynyt kasassa.

Hääautona toimi lopulta mun Toyotani, koska se vanha Cadillac, jota meille kaavailtiin, oli juurikin sitten korjattavana meidän hääviikolla. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että oli aivan sama, mikä auto oli alla. Tärkeintä oli, että pääsimme perille juhlapaikalle.

Toyotan takaikkunassa oli sulhon askartelema kyltti, jossa luki Vastavihityt. Koristeteemana oli vasta/vihta ja koivunlehdet. Turkulaisena mulle vihta on vihta, mutta kun sulhon juuret on idässä, niin sille vihta on vasta. Tästä saatiin kivaa sanaleikkiä kylttiin. Vasta-sanan vieressä oli pienen pieni sulhon tekemä vihta (aidoista koivunoksista).

Onnellisen avioliiton salaisuus on...

Piristin päivääni lukemalla, minkälaisia ohjeita häävieraamme antoivat onnelliseen avioliittoon. Ohjeet on aivan ihania! :)

Meillä ei ollut häissä vieraskirjaa. Sen sijaan tulostimme lappuja, joihin sai täydentää lauseita, kuten "Onnellisen avioliiton salaisuus on..." tai "Yllätä puolisosi...". Vastaukset on aivan superhauskoja! Etenkin ne, jotka on kirjoitettu vähän kieli poskella.

Esimerkiksi oma äitini käskee yllättämään puolison pukeutumalla kiinalaiseksi ja puhumalla kiinaa, kun hän tulee töistä kotiin. Ei kuulemma keksinyt parempaa ylläriä, ellei sitten lahjoittamalla puolisolle kissanpennun. :) Kissa sai muiltakin vastaajilta suurta suosiota hyvänä yllätyksenä puolisolle. Jeejee, vitsi kun mulla on fiksuja läheisiä (pieni elinikäinen kissakuume meikäläisellä)!

Yllättävän suuri osa vastauksista käsittelee suklaata. Ilmeneekin, että hyvän avioliiton salaisuus on suklaan syöminen ja lahjoittaminen rakkaalleen. Mies sai myös seuraavanlaiset erilliset ohjeet: "Älä koskaan... väitä, että vaimo syö liikaa suklaata".

Toinen yllättävä tapa pitää avioliitto kukoistavana on olla HILJAA. Kaksi eri vastaajaa mainitsi onnellisen avioliiton salaisuudeksi kyvyn olla hiljaa tai hiljaisuuden ylipäätään (!). Aikamoista. Mahtaako meidän avioliitosta nyt tulla onnellista ollenkaan... Mulle on työlästä jo pelkän viiden sekunnin hiljaisuus. En edes huomaa, miten alan taas selittää jotain, vaikka oisin vakaasti päättänyt olla hiljaa! :D

Kuva: Esko Lius

Puolison voi myös yllättää "jääkaapilla". Rakkaus kasvaa, kun "mies tekee omatoimisesti kotitöitä komentamatta".

Yksi lemppariohjeistani on: "Älä koskaan... anna periksi (jos olet oikeassa)". Hehe! :)

Filosofisiakin lausahduksia kertyi, kuten: "Rakkaus on kuin kasvi, mikä tarvitsee kokonaishuollon lisäksi kevät-, kesä-, syys- ja talvihuoltotoimenpiteitä."

Kiitos kaikista ihanista vastauksista, rakkaat vieraat! Säilömme vastaukset jonkinlaiseen hääkansioon. :)

Latasin tuon kysymyslapun Projektina häät -blogista, missä se oli vapaasti tarjolla kaikkien käyttöön. Tässä suora linkki blogin tulosteisiin, jos joku muukin kiinnostuu kysymyslapusta:  http://projektinahaat.blogspot.fi/p/tulosteet.html
Kiitos kovasti kyseiselle blogistille!

Hääpäivänä: Kampaus ja korut

Mulle tehtiin hääpäiväksi puoliksi aukinainen kampaus. Pyysin kampausta tämän kuvan pohjalta:

Mun hääkampaukseni näytti kutakuinkin tältä!

En osannut lainkaan ohjeistaa, miltä tukka saisi näyttää edestäpäin. Sen verran pyysin, että jossain kohtaa kampausta olisi letti. Noh, letti laitettiin eteen, mutta se oli hyvin pieni ja löysä. Hädin tuskin sitä huomasi.

Kampaaja oli ihan supermukava. Se toteutti haivenistani juuri sellaiset, mitä toivoin. :) Alkuun kiharat oli tietenkin vähän turhan korkkiruuvit, mutta se oli laskelmoitua. Painovoima tekee aina temppunsa ja kiharat alkoi kirkolla (tai viimeistään hääpaikalla) laskeutua sellaisiksi kuin tuossa kuvassa.

Kampauksesta ei tullut otettua lähikuvaa, joten kunnon kuvan postaaminen jää nyt väliin. Höh. Tässä kuitenkin tilannekuvista zoomattuja lähikuvia tiirailtavaksi :)

Kirkossa kiehkurat oli vielä aika terhakat.

Mun ihku huntu! Tosin se taisi peittää
mun ihkun kampauksen täysin piiloon :D

Tässä näkyy aika hyvin korukokonaisuus.

Mun omat hiukset on vain puolipitkät, joten kiharaponnari tehtiin hiustenpidennyksistä. Mulla oli niskassa yksi kahden klipsin osuus ja loput oli teippipidennyksiä (teippiä ei kuitenkaan käytetty, vaan ainoastaan irtonaisia hiusosuuksia, jotka kiinnitettiin pinneillä).

Hiustenpidennyksiä ei käytetty ihan kauheasti, jotta lopputulos olisi luonnollisen näköinen. Osa jäi muovikassiin ylimääräisinä. Mun oma tukka pestiin ja kiharrettiin ennen kampausta. Hiustenpidennykset olin jättänyt harjoituspäivänä kampaajalle, ja se oli kihartanut ne jo valmiiksi. Ei tarvinnut muuta kuin lätkiä ne paikoilleen. :)

Sivulle mulle laitettiin hiuskoru ja keskelle tökättiin huntu. Kokonaisuus ei ollut niin painava kuin harjoituskampauksessa, koska hääpäivänä käytettiin vähemmän klipsipidennyksiä ja enemmän teippipidennyksiä.

Tämän näköinen hiuskoru mulla oli. Se oli aika painava,
mutta ihme kyllä se ei tippunut päästä!

Alun perin mun piti ottaa huntu pois kirkko-osuuden jälkeen, mutta se jäikin päähäni killumaan koko päiväksi. Tykkäsin niin kovasti mun hunnustani enkä pystynyt luopumaan siitä! <3 Kun päivän aikana harkitsin siitä luopumista, pelkäsin, että kampaus olisi jo ihan lättynä siellä alla. Pelkäsin myös, että kampaus hajoaisi, jos siitä vetää hunnun veke. Se huoli oli kuitenkin turha. Huntu lähti juhlan päätteeksi ihan helposti pois, eikä kampauskaan vissiin ollut ihan lintissä. En tiiä, kun en katsonut taakseni. :D

Meikkaaja oli ihan superhyvä! Tykkäsin tosi paljon meikistäni ja se kesti kooooko päivän! Vedenpitävyyttä ei tullut testattua. Olin tunnista toiseen pelkkänä Hangon keksinä. :)

Valitsin aukinaisen kampauksen siksi, että hääpukuni oli olkaimeton. Halusin peittää liian avointa kokonaisuutta ja vähentää puolialastonta fiilistä siten, että hiukset valuu niskassa. Saman syyn vuoksi hankin hunnunkin. Kaulakoruksi laitoin leveän monikerroksisen helmikaulakorun, ettei etuosa olisi niin paljas.

Ihmettelen, miksi morsiamet usein jättävät kaulakorun kokonaan pois, vaikka päällä olisi olkaimeton mekko. Se näyttää helposti siltä kuin jotain olennaista olisi unohtunut tai pukeutuminen olisi kesken. Tietenkin jonkin tosi koristeellisen yläosan kanssa kaulakoru voi olla parempikin jättää pois, eli riippuu toki puvusta. Kuitenkin useimmiten tyhjä etuosa kaipaa jonkinlaista katseenvangitsijaa.

Kaulakorun valitsemisessa mua auttoi kaveri, joka työskentelee korukaupassa. ;) Sillä oli takuuvarmaa silmää katsoa näitä juttuja. En olisi itse keksinyt tuollaista monikerroksista helmikorua. Korun tilasin Zazabellasta.

Tässä postauksessa olen esitellyt korukokonaisuuttani.

Mun korut hääpäivänä.

PS. Aiemmin kirjoitin, että mun huntu ja kaulakoru eivät sävyiltään sovi yhteen ja että huntu tekee kaulakorusta keltaisen näköisen. Livenä näin ei ollutkaan, vaan ne sopivat hyvin yhteen! Nähtävästi sävyt korostuivat hääpukuliikkeessä, jossa mallasin pukua, korua ja huntua. Varmasti liikkeen valaistus vaikutti asiaan. Tosielämän valaistus ei onneksi ollutkaan niin tarkkasävyinen :)

Meidän häät 13.7.2013 pähkinänkuoressa

Kirkko: Teijon kirkko (Salossa, Teijon kylässä)

Hääjuhlapaikka: Hotelli Strandvik Kemiönsaarella

Pitopalvelu: Ravintola Ruukin Krouvi Mathildedalista

Sormus: Kohinoorin Natalie

Hääpuku: käytettynä ostettu Bellan olkaimeton, a-linjainen häämekko

Koristelu: vähän sitä sun tätä, ei teemaa, ei teemavärejä

Kakku: Ruukin Krouvin tekemä mansikkakakku

Vieraiden määrä: Kutsuimme 92, paikalle saapui 84.