Olin jo vähän kyllästynyt odottamaan kosintaa. Koin jo löytäneeni
sen oikean, jonka kanssa haluan viettää lopun elämääni ja perustaa perheen ja
hankkia kissan ja koiran ja lapset ja perunamaan jajaja… Mutta mies vain
mietti.
Onneksi tammikuun lopussa koitti Se Hetki. Vihdoinkin mies
ymmärsi parhaansa ja kosi! ;)
Luulin, että mua ei voisi enää yllättää asialla mitenkään,
mutta toisin meni. Olin käymässä äitini luona Turussa, kun mies ajoikin sinne
kosiomatkalle 160 kilometrin päästä. Oltiin viikkoa vajaa 2 vuotta sitten käyty
ekoilla treffeillä Turun keskustassa. Nyt mentiin taas kahville Turun
keskustaan.
Olin sanonut, ettei mua saa kosia sormuksella, koska haluan,
että mennään yhdessä katselemaan, niin mua kosittiin sitten kaulakorulla! <3
Sain Kalevala Korun Naisen äänen, jotta "perheessä kuuluu myös
naisen ääni, vaikka hän on mies talossa" :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti