Hääpäivänä: Juhlat Strandvikissa

Tässä lopputarina hääpäivämme kulusta. Alkujännityksestä ja vihkimisestä voi lukea täältä ja täältä.

Alkumalja kilisteltiin hotelli Strandvikin pihalla niin kuin olin toivonut. <3 Siinä vaiheessa oli hyvä naureskella alkupäivän jännitykselle... Meinaa meillä oli lisäjännitystä matkassa, koska Strömman kanava ei toiminut ja sulho ja osa juhlavieraista meinasivat jäädä väärälle puolen rantaa ennen vihkimistä. (Strömman kanava yhdistää Salon ja Kemiönsaaren)

Ei se mitään, koska sulho soitti Tieliikennelaitokselle ja väänsi omin käsin kanavan puomit auki. Hommiin piti ryhtyä saketti päällä. :D Muut autoilijat ottivat operaatiosta kuvia ja kyselivät, onko kiire kirkkoon, samalla onnitellen kovasti...

Sulhoa haastateltiin lopulta myös Salon Seudun Sanomiin. Haha :D Koko tapaus on kuin elokuvista: ennen onnellista loppua pitää aina olla kunnon jännitysmomentti.

Lapset viihtyivät pihalla.

Olin yhtä hymyä koko päivän. Kättelimme kaikki vieraat sisääntullessa. Heti ensimmäiseksi ohjelmassa oli juhla-ateria. Meillä kävi mäihä, että hääpäivänämme oli niin upea sää. Lapset (ja lapsenmieliset) pääsivät pihalle juoksemaan ja leikkimään, niin aika ei tullut pienemmillekään pitkäksi. Sulho oli keksinyt tuoda nurmikolle kroketin, petanquen ja leijan, jotta lapsilla olisi jotain tekemistä.

Saunakabinettiin olimme varanneet värikyniä ja loputtomasti pelastuslaitokselta tuotuja opettavaisia puuhatehtäviä ja värityskuvia paloautoista, joten sisälläkin olisi tarpeen tullen ollut tekemistä.

Meidän paikkakortit näytti tältä. Mitään väriteemoja tai muuta
teemaa meillä ei ollut häissämme.

Pitsireunus erotti hääparin paikkakortit vieraiden paikkakorteista.
Hääparin pöytää koristi morsiamen isoisoäidin tekemä pöytäliina.

Mulle oli tärkeää, ettei meillä olisi mitään perinteisiä hääleikkejä. Ne ei yleensä ole kenenkään mielestä hauskoja, vaan pakollista suorittamista. Sitä vain ajatellaan, että ne "kuuluu" häihin. (yleensä vieraat joutuvat väenvängällä ja noloina osallistumaan johonkin sukkahousumamboon).

Ohjelmana meillä oli kaksi puhetta, yksi musiikkiesitys ja hääbingo. Meillä oli mahdollisuus häävalssiin ja kimpun ja sukkanauhan heittoon, mutta menimme go with the flow -meiningillä, eli annoimme päivän kulua omalla painollaan.

Hääparin yllätykseksi meillä oli myös morsiamen ryöstö, jonka bestman polkaisi pystyyn ihan vain siksi, että sulhanen oli ehdottomasti kieltänyt järjestämästä sitä. No itse asiassa se olikin hauska ohjelmanumero (sulho joutui tanhuamaan :D), joten kiva vain, että oli hiukan ylläriä joukossa.

Pöydät koristeltiin ruiskukilla ja öö, mitä noi valkoiset on?
Ne oli jotain päivänkakkaran näköisiä kukkia.

Loppuillasta tanssimme häävalssin, joka oli aika järrrkky. Huomasin ensimmäisen neljän sekunnin jälkeen, että en voi pidellä helmaani mitenkään järkevästi ylhäällä ja että astun joka askeleella alushameen päälle. Samalla alushame luisti ja jalka meni sen mukana. Jouduin sitten nostelemaan helmaa koko valssin ajan ja odotin vain, että se loppuisi. Tietenkin piina jatkui, kun jouduin tanssimaan vielä iskän kanssa valssin yhtä vaikeasti.

Onneksi meillä ei ollut tanssihäitä, koska en ollut tullut ajatelleeksikaan, että helmaa pitäisi kannatella jotenkin. Muutenkin huomasin päivän aikana, että mun alushame oli liian pitkä. Se oli varmaankin valahtanut vyötäröltä liian alas kaikessa tohinassa.

Häämenu- ja ohjelma näytti tältä.

Kaikkiaan ilta oli rento ja onnistunut. Ei ollut suorittamista eikä liikaa tai liian vähän ohjelmaa. Noin niin kuin morsiamen mielestä. :) En tiedä, mitä mieltä vieraat olivat. Itselle jäi juhlista tosi hyvä mieli! Oltiin sulhon kanssa seuraavanakin päivänä vielä ihan innoissamme ja iloisia. Hääpäivän fiilis kantoi, vaikka oltiin tooosi väsyneitä.

On ollut ihana katsoa kuvia meidän hääpäivältä, koska me näytetään niin iloisilta ja onnellisilta! <3

H-hetki & loppukiri!

Jaaaaaaiks. Kauhee kiire!

Ei, ei olla ehditty harjoitella valssia, eikä enää ehditä. Jään Saloon tänä iltana, kun mies on Vantaalla. Nyt mun kynnys tanssia on SUURI, koska en harrasta mitään humppaa tai lavatansseja, ja olen viimeksi tanssinut valssia vanhojen tansseissa tyyliin 10 vuotta sitten. Tjoo, tulee varmaan tooosi hieno häävalssi, kun meikä on ihan kahvilla... :( Voi olla, että häävalssia ei tanssita lainkaan.

Kaksi viimeistä iltaa on sujunut paniikkiaskarteluja tehdessä, ei kiva! Ei puhettakaan mistään rentouttavasta "jee, menen naimisiin" -fiiliksestä, vaan hirveä suorittaminen päällä. Puuh!

Tänä aamuna on pistetty kamat kasaan ja sitten suunnataan vihkiharjoitukseen. Sen jälkeen koristellaan juhlapaikka jajaja....

Huomenna onkin jo h-hetki! Sulho-parka joutuu vääntämään viimehetken juttuja kotona yömyöhään saakka, koska istumajärjestystä ei voitu tehdä etukäteen (johtuu juhlapaikasta ja siitä, että eivät osaa etukäteen kertoa, millaiseen asetelmaan pöydät mahtuvat). Teemme siis istumajärjestyksen lonkalta tänä iltana juhlapaikalla, kun näemme, miten pöydät on laitettu...

Tekstistä ehkä välittyy KIIRE! Sellainen olo on. Voi, kunpa huomenna pystyisi relaamaan ja nauttimaan hääpäivästä. Tällainen hössöfiilis meinaa jää helposti päälle. En edes tajua, että hääpäivä on jo huomenna!

Seuraavaksi, kun kirjoittelen tänne, olen jo rouva. <3

PS. Harjoiteltiin sittenkin äsken n. 2 minuutin pikavalssi. Ihan hyvin se meni. Sulho on vanha parkettien partaveitsi, niin riittää, että se roikottaa mua perässään :D Ehkä mä selviän tästä!