Jälkipyykki: Tyhjä olo häiden jälkeen?

Näin häiden jälkeen voi käydä läpi jälkipyykkiä. Mitä tekisin toisin tai mitä fiiliksiä jäi jäljelle?

Tyhjä olo? Ei todellakaan!

Moni sanoo, että häiden jälkeen on tyhjä olo. Ei mulla ainakaan! Häät oli tosi onnistuneet ja oli ihan superhyvä mieli vielä pitkään häiden jälkeenkin.

Ehkä tyhjä olo tulee niille, joille häät on juhlana jotenkin supertärkeä juttu. Juhla, johon halutaan satsata paljon aikaa, rahaa ja voimia. Mä olin vain tyytyväinen, että juhlat onnistuivat ja että olen nyt oman kullan kanssa naimisissa. :) Kuten jo blogin alussa kerroin, en ole "hääihminen". Siksi olen vain huojentunut, että se kaikki on nyt ohi ja myös iloinen, että kaikki onnistui niin hyvin.

Nyt me ollaan naimisissa, jee! <3
Kuva: Karina Boissonnier

Jos suunnittelee häitään vuosia, ymmärrän kyllä, että niistä voi tulla niin iso osa arkea, että häiden jälkeen putoaa tyhjän päälle. Juhlan ei pitäisi kuitenkaan olla mun mielestä niin iso juttu, että se ajaa pääasian edelle (pääasia = mennä naimisiin). Terveempää on, että nauttii siitä päämäärästä: naimisiinmenosta ja sitten naimisissa olemisesta. Siksihän ne häät järjestetään, että mentäisiin naimisiin, eikö? Ei siksi, että saadaan isot bileet. Noh, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Varmasti löytyy niitä, jotka järjestävät häät bileiden vuoksi. Jokainen tavallaan ja se jokaiselle suotakoon. :)

Jotenkin kiinnostus kaikkiin hääjuttuihin lopahti hyyyvin nopeasti häiden jälkeen. Silloin kun pähkäilee jotain kutsukortteja tai kampausta, se tuntuu tosi tärkeältä asialta, josta haluaa lukea muiden blogeista ja kirjoittaa ajatuksiaan omaan blogiin. Yhtäkkiä se ei tunnu enää ollenkaan tärkeältä, kun asia on saatu päätettyä tai vaihe on muuten vain ohi. Näinhän se menee. :)

Häiden jälkeen mun on ollut vaikea enää innostua tämän hääblogin kirjoittamisesta, vaikka olen ihan loppusuoralla. :) Katse on jo kohti muita juttuja. Toisaalta siihen vaikuttaa myös se, että mun tietokone päätti irtisanoutua yhteistyöstä, eikä suostu enää käynnistymään. Joudun lainaamaan aviomiehen konetta, että pääsen kirjoittamaan.

H-hetki & loppukiri!

Jaaaaaaiks. Kauhee kiire!

Ei, ei olla ehditty harjoitella valssia, eikä enää ehditä. Jään Saloon tänä iltana, kun mies on Vantaalla. Nyt mun kynnys tanssia on SUURI, koska en harrasta mitään humppaa tai lavatansseja, ja olen viimeksi tanssinut valssia vanhojen tansseissa tyyliin 10 vuotta sitten. Tjoo, tulee varmaan tooosi hieno häävalssi, kun meikä on ihan kahvilla... :( Voi olla, että häävalssia ei tanssita lainkaan.

Kaksi viimeistä iltaa on sujunut paniikkiaskarteluja tehdessä, ei kiva! Ei puhettakaan mistään rentouttavasta "jee, menen naimisiin" -fiiliksestä, vaan hirveä suorittaminen päällä. Puuh!

Tänä aamuna on pistetty kamat kasaan ja sitten suunnataan vihkiharjoitukseen. Sen jälkeen koristellaan juhlapaikka jajaja....

Huomenna onkin jo h-hetki! Sulho-parka joutuu vääntämään viimehetken juttuja kotona yömyöhään saakka, koska istumajärjestystä ei voitu tehdä etukäteen (johtuu juhlapaikasta ja siitä, että eivät osaa etukäteen kertoa, millaiseen asetelmaan pöydät mahtuvat). Teemme siis istumajärjestyksen lonkalta tänä iltana juhlapaikalla, kun näemme, miten pöydät on laitettu...

Tekstistä ehkä välittyy KIIRE! Sellainen olo on. Voi, kunpa huomenna pystyisi relaamaan ja nauttimaan hääpäivästä. Tällainen hössöfiilis meinaa jää helposti päälle. En edes tajua, että hääpäivä on jo huomenna!

Seuraavaksi, kun kirjoittelen tänne, olen jo rouva. <3

PS. Harjoiteltiin sittenkin äsken n. 2 minuutin pikavalssi. Ihan hyvin se meni. Sulho on vanha parkettien partaveitsi, niin riittää, että se roikottaa mua perässään :D Ehkä mä selviän tästä!

Askartelutehtaasta päivää!

Vaikka vannoin, että vältän askartelua viimeiseen asti, täällä sitä nyt istutaan olohuoneen lattialla kartongin ja liiman keskellä. :D

Olen tehtaillut nyt noin 50 paikkakorttia, ja vielä pitäisi tehdä melkein toinen samanmoinen määrä. Miten tässä voi mennä näin paljon aikaa, vaikka tekniikkani on laatua leikkaa-liimaa?

Bling-bling-morsian askartelee.

Usein on sellainen mielikuva, että itse askartelemalla säästää, mutta enpä nyt tiedä. Tuhlasin eilen satasen askarteluliikkeeseen!!! Ostimme kyllä samalla riisikorit ja koristetarvikkeita autoon... mutta, kumminkin loppusumma kirpaisi. Pelkkä liimatuubi maksaa 7,50 e... Ehkä valitsin väärän askarteluliikkeen.

Mies hoitaa onneksi auton koristelun ja takaikkunan plakaatin, niin työmäärä vähän jakautuu. Saamme tietää vasta päivää ennen h-hetkeä, tuleeko hääautoksi yksi vanha hieno piili vai huristelemmeko arkisesti minun Toyota Corollallani... :D Olisihan se aika jees, jos auto ei olisi perus-Toitsu. Pysyy ainakin jännitys yllä viimeiseen asti, kun ei yhtään tiedä, kummalla mennään.

Tässä on meidän riisikorit. Tuunasin ne näteiksi :)

Pöytäkoristelussa väriteemana toimii kaunis sillisalaatti. :D Koristelemme juhlapaikan perjantai-iltana, joten vasta sitten näen, onko lopputulos hieno vai vähemmän hieno. Sen verran paljastan, että lisäaskartelua välttääkseni pöytänumeroina saavat toimia mölkyn palikat. Ihan kiva. Niistä tulee sellaista luonnonläheistä tunnelmaa, josta pidän.

Kas, sakset ja Erikeeper kutsuvat jälleen luokseen. Pitää mennä jatkamaan, että tulee valmista. ;)

Sen jälkeen tiedossa on istumajärjestyksen pähkäilyä jajaja.... Vieläkään ei olla soitettu kanttorille! Jaa, miten niin hoidetaan asioita viime tipassa? Nimim. tänään keskiviikko ja lauantaina vihille


PS. Askarteluistani on nähtävillä kuvia postauksessa Hääpäivänä: Juhlat Strandvikissa

Enää 4 päivää, mikä buugi?

Neljä kokonaista päivää häihin, ohops, kylläpä aika rientää! :)

Mua ei jännitä yhtään. Kummallista! Eikä mua stressaa tai ahdista. Just nyt ei itketäkään ;)

Aloitin aamun sovittelemalla huntua yöpaitasillani, niinku kaikki normaalit morsiamet. :D

Taidan haluta hunnun tonne aika ylös.

Mulla on tänään harjoituskampaus. En ole ihan satavarma valitsemastani kampauksesta, joten otan myös erilaisia vaihtoehtoja kuvina mukaan kampaajalle. Hän osaa sitten kertoa, mitä mun hiuksillani pystyy tekemään. En ihan tiedä, kuinka paljon systeemejä yhden ihmisen päähän mahtuu... Mulla on nyt kassissa mukana hiustenpidennyksiä, hiuskoru ja huntu, joten niin kauan kuin pinta-alaa riittää, pitäis tökkiä meitsin päähän kaikenlaista :D

Vähän volyymiä omiin haituviin hiustenpidennyksillä.

Kampauksen jälkeen on myös harjoitusmeikki. En ole kauheasti miettinyt ohjeita meikkaajalle... Pari kuvaa sentään tulostin. :) Haluan, että silmät korostuu eniten.

Floristi soitti ja kyseli vielä viime hetken ohjeita ennen kuin tilaa kukkani HOLLANNISTA. Ookkei, aika kaukaa tulevat... Nyt mulla on taas luottavainen fiilis, että kimpusta tulee kiva. Uskon, että floristi hiffasi aika hyvin, mitä haluan. Sen verran tarkkaan se oli kytännyt mun lähettämiä esimerkkikuvia.

Eilen käytiin ottamassa viime hetken aurinkoa Espoossa. Musta tuntuu, etten ruskettunut tarpeeksi :(

Lauantaiksi luvataan aurinkoista (pieni mitätön pilvi kyljessä) ja 24 astetta Perniöön, woohoo! Mutta Kemiönsaarellepa luvataan pilvetöntä taivasta ja täyttä aurinkoa ja 23 astetta. Voi, kunpa sääennusteet pitäisivät paikkansa tällä kertaa! :)

Mitä vielä pitäisi tehdä:

• askarrella paikkakortit ja ohjelmat
• hankkia koristeet
• päättää kirkkomarssit ja soittaa kanttorille
• harjoitella hääpuvun nyöritystä
• harjoitella valssia (ei olla harjoiteltu kertaakaan, öööh...)

Paljastuksia

Tasapainoilen blogia kirjoittaessa sen suhteen, että tiedän monien vieraidemmekin lukevan tätä blogia. En voi paljastaa ihan kaikkea jo etukäteen, ettei itse häissä kaikki tuntuisi "jo nähdyltä".

Olisi kiva kertoa menusta, mutta enpä taida. :) Olisi kiva paljastaa kampausvalintani, mutta enpä taida... Olisipa kiva esitellä myös hääpukuni, MUTTA ENPÄ TAIDA! :)

Jaa, mitä ohjelmaa meillä on? No en kerro... :D

Esittelen kuitenkin kaikki ratkaisut blogissani häiden jälkeen. Sitten ei tarvitse enää peitellä mitään.

Jotkut aiheet rajautuvat kokonaan blogini ulkopuolelle, koska en ole pitäytynyt täysin anonyyminä. Olisin mielelläni pohdiskellut täällä myös ongelmapuolia, joita esimerkiksi henkilökemiat tai muut syyt aiheuttavat juhlien järjestämisessä ja niiden kulussa, mutta en kerta kaikkiaan voi. Jokainen hääpari joutuu painimaan tällaistenkin asioiden kanssa, joten tiedätte varmasti, mitä tarkoitan.

Tyydyn ympäripyöreästi sanomaan, että olisin varmasti tehnyt häissäni erilaisia ratkaisuja kuin nyt. Koska en halua loukata tai harmistuttaa ketään, olenkin pääasiassa valinnut oman fiilikseni sijaan sen perinteisen ratkaisun. Näin ei herää kysymyksiä eikä tule kränää. Häiden tarkoitus ei ole aiheuttaa riitoja, vaan juhlistaa yhdessä iloista perhetapahtumaa.

Olen siis valinnut sen tien, että miellytän ennemmin vieraitani ja läheisiämme kuin itseäni. Olen ajatellut, että en nyt kuole, jos jokin asia menee niin tai näin, ehkä vastoin omia toiveitani.

Tärkeämpää on, että kaikilla on hyvä mieli. Silloin myös minulla on hyvä mieli ja päivästä jää kaunis muisto.

Parempi mieli, hyvät häät

Mulla on nyt ollut paaaaaljon parempi mieli kaikkeen häihin liittyvästä kuin pari viikkoa sitten. Nyt on taas kiva järjestää häitä ja uskon aidosti, että niistä tulee kivat ja kaikki menee hyvin! :)

Tunneskaala on tässä häitä suunnitellessa mennyt niin, että ensialkuun oli painetta suorittaa. Oli hoppu saada pyörät pyörimään. *Tars tehrä jottai* -vaiheen jälkeen kaikki asiat koskettivat ja itkettivät. Onhan se nyt koskettavan kaunista mennä naimisiin <3 Sehän on yksi SUURI virstanpylväs elämässä. Tuntui, että en selviä häistä itkemättä.

Itketyksen jälkeen kaikki alkoi ahdistaa. Tuli olo, että ei jaksaisi enää yhtään miettiä hääjuttuja, eikä pidä mistään häihin liittyvästä ja että ögh. Samalla alkoi vähän jännittää. Kun ahdistus kasautui negatiivisuuden multihuipentumaksi, se meni täysin ohi ja aloinkin nauttia hääsuunnitelmista. Tajusin, että meillä on suunnitelmissa kaikkea ainutkertaista kivaa ja sitä on turha pilata itkemällä ja ahdistumalla.

Nyt on sitten niinkin käsittämätön olotila, että mua ei jännitä, mua ei stressaa, mua ei itketä eikä ahdista :D Se on aika mahtava olotila ottaen huomioon, että häihin on tasan-kaksi-viikkoa-aikaa. Alan olla hiukan innostunut, mutta toivon, että ehdin vielä innostua tässä enemmänkin. Ehkä sitten, kun loma alkaa. Nyt työasiat vie niin paljon tilaa mielestä.

Mulla on kesälomaa viikko ennen häitä ja viikko häiden jälkeen, eli aikaa ei ole kovin paljon pelkästä "häähumusta" nauttimiseen. Nyt ensimmäisen kerran nuo häät tuntuvat aivan todelta, kun tajuan, miten lähellä ne oikeasti ovat. Että kyseessä on ihan konkreettinen juttu, eikä mikään silloin-joskus-sitten-x-ajan-päästä.

Seuraava huomio onkin, että olen jo tasan kahden viikon päästä rouvashenkilö! Whataaaa! :D ROUVA!!!! Hmm... enteilee hiukan ikäkriisiä ;D


PS. Mies kotiutui polttareista, eikä ollut telonut kumpaakaan jalkaansa ja oli muutenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Wupii! :)

Häämasennus, onko sellaista?

Mulla on kriisi. Itse asiassa tuntuu, että mulla on joka päivä jonkinlainen kriisi :D Onko tämä tavallista morsiamille tai häähulluille? Vai onko tämä enemmänkin Rölli-morsiamen ongelma? Meinaa masentelin taas oikein huolella eilen. Oli olo, että en pidä mistään häihin liittyvästä. En edes niistä kivoista ja kauniista hankinnoista, joita on jo tehty ja joista olen innoissani vouhottanut.

Kuva: thebudgetsavvybride.com

On se hyvä, että häät on jo pian, niin en ehdi hommaamaan kriisin keskellä tyyliin kolmatta hääpukua "nostattamaan fiiliksiäni". Kyse ei nyt ole hankinnoista, vaan jostain pinkeästä stressitilasta, jonka keskellä kärvistelen uupuneena.

Kaiken huipuksi olen sivusilmällä seurannut Lovebirdsin Facebook-päivityksiä ja myyntiin tulee koko ajan kivempia ja kivempia mekkoja (lue: enemmän sellaisia, joita toivoin löytäväni). Oikeasti: nyt kaikki morsiamet luvataan yhdessä, että hääpuvun oston jälkeen kukaan ei enää mene katsomaan liikkeisiin eikä nettisivustoille yhtään uusia mekkoja. Sitä sitten vain ollaan ja tyydytään siihen mekkoon (/mekkoihin), joka on tullut jo hommatuksi. Loppujen lopuksi ne kaikki mekot on ihan samanlaisia: hääpuku on hääpuku.

En tajua, mikä mua vaivaa. Tai siis tajuan: mulla on paineita siitä, että olen järjestämässä häitä, mutta en pidä häistä, joten en osaa järjestää sellaisia. Kaikki mielikuvitus ja hauskat persoonalliset ideat on tällä hetkellä kadoksissa jossain maanraossa, koska en pääse irti siitä ajatuksesta, millaiset meidän häiden pitäisi olla kaikkien normien ja perinteiden mukaan. Mä olisin halunnut jotain erilaista, jotain omannäköistä.

Toisaalta jos ajatellaan myönteisesti, meillä on maailman kaunein hääjuhlapaikka. Olen tosi tyytyväinen paikkaan. Lisäksi mulla on oikeasti ihan tarpeeksi kaunis hääpuku ja todennäköisesti näytän hääpäivänä ihan ihmiseltä, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Lisäksi juhliin on tulossa kaikkia rakkaita ihmisiä. Ihmisiä, joiden todella toivon olevan paikalla. Kaikkein tärkeimpänä on tietenkin vihkiminen: se, että pääsen naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa. Niin, että ei tässä asiat nyt niiiin huonosti olleetkaan.

Ehkä jos ottaisin hiukan rennommin hääajatusteni kanssa ja antaisin asioiden vain mennä sillain go with the flow -asenteella? Mua on ihan selkeästi alkanut jännittää häät ihan todenteolla. Nyt en enää usko, että mua edes itkettää kirkossa.Olen varmaan vain niin paniikissa, että saan tyyliin hengittää johonkin paperipussiin jo viikkoa ennen h-hetkeä...

Muistan kaukaisesti, miten selitin kaikille vielä maalis-huhtikuussa, että en todellakaan aio stressata häistä ja mulle on ihan sama, miten mun hiukset on, jne. Miten tuo kuulostaa niin kaukaiselta? Hädin tuskin enää muistan sitä. :D

Ahdistus, tabut ja pientä hetkellistä avautumista

Varoitus. Älä lue tätä, jos olet vannoutunut hääihminen.

Pari päivää sitten sain itkukohtauksen. En siksi, että "suuret hääunelmat eivät mene millilleen siten kuin pitäisi", tms. muuta häähöpötystä, vaan siksi, että tämä morsiantouhu ei vain ole yhtään mun juttuni. Ahdisti niin sairaasti. Yritän parhaani, mutta jos ollaan rehellisiä, mua ei kiinnosta hääpuvut, mua ei kiinnosta kaiken maailman yksityiskohdat eikä mua kiinnosta turhat hääaskartelut.

Haluan kovasti naimisiin ja haluan häätkin, mutten ehkä juuri sellaisia perinteisiä häitä, mitä aina ensiksi ajatellaan.

Mulla on olo, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää sanoa, että ei pidä häistä. Kaikkien naisten oletetaan olevan innoissaan häähumusta, rimpsuista, itsensä puunauksesta ja komeista koltuista. Kerroin sulholle jo seurustelun alkuvaiheessa, että inhoan häitä, joten asia ei tullut hänelle yllätyksenä. Tähän "morsianmuottiin" ahtautuminen on todella vaikeaa ja välillä hyvin epämiellyttävää, kun se ei vain ole yhtään oma juttu. Vähän niin kuin sanoisi miehelle, että sun pitäisi nyt olla vallan innoissaan, kun saat valita itsellesi kiiltävät tiukat trikoosukkahousut ja vaaleanpunaisen kravatin. Ei varmaan kovin moni mies ilahtuisi :D

Mulla on vähän sama olo. Ehkä mulle sopivampi nimimerkki olisi Rölli-morsian. Tuntisin oloni kotoisammaksi jossain säkkikankaasta tehdyssä metsäisessä sammalmekossa kuin valkoisessa satiinissa ja hörhelöissä. En siis yhtään ole prinsessatyyppi enkä pidä ajatuksesta, että joudun liihottelemaan juhlien keskipisteenä. Jo pienestä pitäen olen inhonnut kaikkia prinsessajuttuja.

"Jaa, mustako morsian?! Ai että!"
Kuva: Ylen Elävä arkisto.

Välillä kärsin, kun joudun pohtimaan asioita, joita en ikimaailmassa muutoin pohtisi. En ole koskaan unelmoinut häistä, ja mua ärsyttää, miten aina toitotetaan, että muka kaikki pikkutytöt haaveilevat häistään. Hohhoijaa, niin varmaan.

Mulla on kuitenkin mennyt paljon energiaa häiden pohtimiseen ja päätösten tekemiseen, koska en ole koskaan aiemmin ajatellut, mitä häiltä haluaisin. Nyt joudun kerralla pohtimaan kaikkea sitä ja lyhyellä aikataululla.

Välillä olen aidosti tosi innostunut, esimerkiksi sormuksista, koska rakastan blingiä ja koruja <3 Mutta muut jutut, niin kuin pukeutuminen, itsensä puunaaminen, valssi ja leikit (joita ei onneksi tule) ahdistaa mua ihan suunnattomasti. Samalla mua ahdistaa, kun tuntuu, että sitä ei saisi sanoa ääneen, vaan pitäisi esittää, että joo, häät on tosi kivoja.

Tuntuu, että häät on osaltaan tabu, sillä jos erehtyy sanomaan, ettei pidä niistä, ihmiset loukkaantuu tai paheksuu. Tämän olen huomannut jo vuosia ennen omia hääsuunnitelmiani. En voi ymmärtää, mikä on sellainen sosiaalinen koodi, jonka mukaan kaikkien pitäisi pitää valkoisista koltuista, patsastelusta, humpasta ja kännäämisestä (sori pieni kärjistetty yleistys). Kaikki häät on niin samanlaisia. Ja anteeksi nyt, jos loukkaan jotakuta.

Mulla on sellainen Jekyll and Hyde -meininki, kun yritän tasapainoilla oman itseni (rölli) ja odotusten (prinsessa) välillä. Ei oo helppoo olla morsian. :D

PS. Todennäköisesti tunnin päästä olen taas rauhoittunut ja surffailen netistä jotain häihin liittyvää.

Visiitti juhlapaikalle

Juhlapaikkamme hotelli Strandvik on kuin tehty häitä varten. Käytiin tänään katsomassa paikkaa ja varmistamassa, että kaikki vieraat mahtuvat saliin. Meillä on maksimimäärä vieraita, joten tarvitsemme hiukan lisätilaa, että myös buffet-pöytä saadaan sopimaan jonnekin.

Laajennettiin meidän varausta niin, että ravintolasalin lisäksi meillä on myös saunakabinetti käytettävissä. Nyt kenenkään ei tarvitse hönkiä toisten niskaan tai istua sylikkäin. ;) Homma on siis hallussa!

Hotelli Strandvik sijaitsee Kemiönsaarella merenrannassa.

Sulho oli jo aiemmin käynyt katsastamassa, miltä Strandvik näyttää, mutta mulle tämä visiitti oli kokonaan eka. Tykkään tosi paljon Strandvikin häihin sopivasta värimaailmasta ja tunnelmasta. Uskon, että meidän häistä tulee tosi kauniit! Ympäristö on juuri sellainen, mitä häille haluan.

Strandvikin etupiha. Tässä voidaan hyvällä säällä
kilistellä alkumaljoja.

Talo toiselta puolelta.

Terassilla on tilaa vaikka kuinka, kunhan ei vain sataisi!

Strandvik sijaitsee Kemiönsaarella vain parisataa metriä Strömman kanavan jälkeen. Matka Teijon kirkolta juhlapaikalle ei kestä kuin jonkun vartin, eli sijainti on ideaali. Toivon kovasti, että hääpäivänä olisi kaunis sää. Silloin juhlapaikkakin antaisi parastaan, mutta toisaalta, kun juhlapaikka on noin kaunis, ei sadekaan haittaa. En nyt uskalla postata kuvia hotellin sisätiloista, kun en tullut kysyneeksi, olisiko se ihan ok.

Juhlatila koostuu kolmesta huoneesta, joita erottaa lasiovet. Kun ovet on auki, tila on melko yhtenäinen. Meillä on sviitti varattuna itsellemme hääyöksi ja käytiin sitäkin katsomassa. Huone oli ihanan tilava ja kivasti sisustettu. Kokonaisuuteen kuuluu valtava terassi ja oma sauna. Aika jees! ;)

Maisema talon takana.

Yritin silmäillä, miten pöytiä kannattaisi koristella, mutta ei mulle tullut minkäänlaista visiota, mikä olisi hyvä. Tietenkin suurella rahalla saisi komeat kukkalaitteet, mutta sellaiseen ei ole varaa. Onneksi ikkunoista pilkistävä kaunis merimaisema on jo koriste itsessään.

Rantamaisemaa.

Strandvikin omilta kotisivuilta näkee kuvia myös sisäpuolelta.

Tasan kuukausi häihin, iiiiik!

Tasan kuukauden päästä astelen alttarille. Se tulee niin äkkiä, apuva... Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, että häihin on ikuisuus.

Mitä vähemmän päiviä, sen suurempi jännitys ja paniikki. Vaikka mitä tässä edes pitäisi panikoida?

Tehtävälistalla vielä jäljellä:

• sulhasen puku
• vihkisormus ei ole vieläkääään saapunut, ja olen nähnyt sormuksesta jo kahdesti unta, miten lopputulos on ihan soikean silmän mallinen ja pehmeä ja soikean terävässä kulmassa killuu timantti :D
• paikkakortit ja ohjelmat
• pöytien koristelun päättäminen
• soitto papille, tarkistetaan, kuka se on ja milloin voidaan harjoitella + kanttori?
• soitto seurakuntaan: saako heittää riisiä?
• opetella häävalssi (sulhanen saa opettaa mua olohuoneessa, jos valssi oikeasti tanssitaan)
• miettiä illan ohjelmaa ja musiikkia
• päättää korut hääpuvun kanssa
• selvittää juhlapaikan kanssa, miten vieraat mahtuvat juhlapaikalle
• päättää, millainen kakku halutaan ja olla yhteydessä pitopalveluun
• tehtävienjako
• juomien hakeminen laivalta
• istumajärjestys

Mahdoinko unohtaa jotain listasta? Miten siitä tuli noin pitkä, vaikka tuntuu, että homma on jo ihan hallussa??

Meille taitaa kyllä tulla melko erikoiset häät! Ensin morsian pillittää kuin viimeistä päivää kirkossa ja konttaa pitkin käytävää alttaria kohden, kunnes juhlapaikalla vieraat istuu intiimisti sylikkäin tilanpuutteen vuoksi. Äiti lupasi pitää puheen juhlissa. Siitä tulee kuulemma sellainen, että ensin se poraa viisi minuuttia, jonka jälkeen kaikki saa yhtyä mukaan itkuun. Ahahahaa :D Mielenkiintoista luvassa!

Oikeasti tilanne juhlapaikan suhteen on ihan hallinnassa: kaikki kyllä mahtuu juhlapaikalle. Mulla on maailman ihanin mies, joka hoitaa tilanpuuteasian. Oikeasti mun ei edes tarvitsisi ajatella koko juttua, koska tiedän, että sulho hoitaa homman kotiin <3

Morsiamen ja sulhasen erilaiset näkemykset häistä

Kun aloimme puhua häistä, morsiamen ja sulhasen näkemykset olivat hyvin kaukana toisistaan.

Morsiamen toiveet: pienet häät (noin 30 vierasta, vain lähimmät), rentoa ja epävirallista, luonnon helmassa mökkeilytyyliin, grillausta, hengailua pihalla, saunomista, puheita, skoolailua, onnenkyyneleitä, ei pönötystä, ei kireitä ja kuumia juhlavaatteita, ei leikkejä, ei tanssia, ei ennakkoaskartelua, ei valkoista kolttua, ei hössötystä.

Sulhasen toiveet: perinteiset isot häät (lähes 200 vierasta), komeat puitteet, pöydät notkuu ruokaa, tanssitaan aamuun asti, perinteiset leikit, kuten morsiamenryöstö, juhlavaatteet, ei liikaa puheita. (korjaa, kulta, jos oon väittänyt jotain omiani)

No niin. Ei liene epäselvää, että meidän häidemme järjestelyissä on tehty kompromissi poikineen :D

Samaa mieltä olimme siitä, että vihkiminen on kirkossa.

Seuraavaksi seison tässä kohtaa valkoisessa häämekossa!
Enpä tiennyt sitä vielä kuvanottoaikaan :)

Mitä meille on nyt tulossa: melko perinteiset häät, 90 vierasta (morsiamen mielestä paljon, sulhasen mielestä vähän), hääjuhla ihanassa kartanonnäköisessä hotellissa meren rannalla, mahdollisuus ottaa aurinkoa terassilla, seisova pöytä, ei leikkejä, kolme valssia, juhlavaatteet, valkoinen häämekko, puheita, häät päättyvät klo 24. Hyvin todennäköisesti meillä on myös hössötystä itseni tuntien! :)

Nyt olen oikeastaan aika tyytyväinen, että meille on kuitenkin tulossa "kunnon" häät, eivätkä mitkään grillijuhlat. Grillijuhlia ja mökkibileitä voi järjestää milloin tahansa, mutta häitä vain kerran. Ja kuten ystäväni Elina totesi kuullessaan ajatukseni mökkibileistä: "Eihän se ole YHTÄÄN romanttista!", niin eihän se olekaan.

On siis oikeasti todella mukavaa ja vähän jännittävääkin suunnitella perinteisiä "kunnon" häitä, etenkin kun ne ovat omat. Olin aina uhonnut, etten sellaisia halua ja tässä sitä nyt ollaan järjestämässä niitä ja kaiken kukkuraksi KIRJOITTAMASSA HÄÄBLOGIA, ahahaha! ;) Ihanan ironista, hyvällä tapaa <3